Ystävyys ja rakkaus ovat suuressa roolissa muumitarinoissa. Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen toveruudesta Muumimamman huolehtivaan luonteeseen, muumitarinat opettavat kauniisti miten kohdella toisia. Tutustu ystävyyden ja rakkauden teemoihin muumien silmin!
Perhe ja ystävät olivat Tove Janssonille aina hyvin tärkeitä. Muumitarinat heijastavat monin tavoin Toven läheistä yhteyttä omaan perheeseensä ja ystäviinsä, ja sitä, miten he kannustivat toisiaan ilmaisemaan itseään. Muumien tapaan he juhlistivat yksilöllisyyttä ja vapautta, mutta läheisyys ja yhteiset hetket pysyivät aina tärkeinä.
”Eikö ole hauskaa, kun ystävät saavat elämänsä järjestymään juuri niin kuin he haluavat?”
– Muumimamma kirjassa Vaarallinen juhannus (1954)
”Muumimainen elämäntapa” perustuu rakkauden, ystävyyden ja suvaitsevaisuuden arvoihin. Muumikirjojen teemat ovat ajattomia ja yleismaailmallisia, minkä vuoksi ne ovatkin pysyneet suosittuina lähes 80 vuotta ja tavoittavat edelleen uusia faneja ja sukupolvia.
Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson sanoo, että ”muumitarinat kertovat pohjimmiltaan niistä asioista, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä kenelle tahansa ihmiselle – kuten rakkaudesta, suvaitsevaisuudesta, kunnioituksesta, perheeseen kuulumisesta ja yhteenkuuluvuudesta. Nämä asiat ovat samoja riippumatta siitä, mistä olet kotoisin, mikä on sukupuolesi, kulttuurisi, uskontosi tai seksuaalisuutesi.”
Muumitalo on aina avoinna turvaa hakeville. Kuka tahansa saa olla osa muumiperhettä, vaikka olisikin eri lajia – muumit uskovat, että jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioittavasti. Kaunis sanoma, jonka pitäisi olla tärkeä paitsi Muumilaaksossa myös oikeassa maailmassa!
Ystävyys Muumilaaksossa
Kunnioitus ja suvaitsevaisuus kukoistavat Muumilaaksossa monissa ystävyyssuhteissa. Sanat ”muumiperhe ja heidän ystävänsä” löytyvät jokaisen muumikirjan sivuilta. Jokaisen ainutlaatuisuutta arvostetaan, ja merkityksellinen ystävyys voi alkaa yllättävänkin nopeasti ensitapaamisesta.
Tätä jokea pitkin he olivat purjehtineet aikoinaan monia merkillisiä elämyksiä kohti. Ja jokaisella matkalla he olivat löytäneet uusia ystäviä ja vieneet heidät mukanaan kotiin Muumilaaksoon.
Muumipeikon isä ja äiti ottivat kaikki heidän tuttavansa vastaan yhtä rauhallisesti. Sisään tuotiin vain uusia vuoteita ja ruokapöytää suurennettiin.
– Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen kirjassa Taikurin hattu (1948)
Kaksikko, jonka ystävyys on muumitarinoissa keskeisessä roolissa, on Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen; Muumilaakson ”bestikset”. He tapaavat ensimmäisen kerran romaanissa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946), kun Muumipeikko ja Nipsu ovat matkalla observatorioon. Ensimmäisen yhteisen matkan päätteeksi Muumipeikko esittelee Nuuskamuikkusen perheelleen parhaana ystävänään.
Halloo? hän huusi varovasti. Musiikki vaikeni. Teltasta tuli muikkunen vanha vihreä hattu päässä ja piippu suussa.
Hei, sanoi muikkunen. – Heittäkää kiinnitysköysi tänne. Ei teillä sattuisi olemaan kahvia mukana?
– Muumipeikko tapaa Nuuskamuikkusen kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Muumipeikon ja Nipsun välinen ystävyys sen sijaan muistuttaa enemmän sisarusten välistä suhdetta. Nipsu muuttaa Muumitaloon jo ensimmäisessä muumitarinassa Muumit ja suuri tuhotulva (1945). Hän kutsuu itsensä mukaan seikkailuihin ja on usein Muumipeikon varassa, kuten pikkuveli.
Tämän seikkailevan kolmikon rinnalla muumitarinoista löytyy lukuisia ystävyyssuhteita: pitkäaikaisia, kuten Muumipapan, Hosulin, Juksun ja Fredriksonin välinen ystävyys, sekä uusia ja lyhytaikaisia tuttavuuksia, kuten Taikurin vierailu Muumilaaksossa. Jotkut hahmot eivät ehkä heti tule mieleen hyvinä ystävinä, mutta ärtyisimmistäkin hahmoista löytyy kiltteyttä – Pikku Myy ottaa usein tehtäväkseen hoitaa asiat, joita kukaan muu ei halua tehdä.
Ystävyys, jota kaikki muumihahmot vaalivat, on ystävyys luonnon kanssa. Itse asiassa, Tove Jansson käytti kirjoissaan luonnosta usein sanoja ”ystävällinen” tai ”epäystävällinen”. Hänen yksityiskohtaiset kuvauksensa karuista saarista, salaperäisistä metsistä ja myrskyävästä merestä tekevät luonnosta yhtä lailla tarinoiden hahmon kuin kenestä tahansa yksilöstä.
Ystävyyden opetukset muumitarinoissa vaikuttavat edelleen ihmisiin kaikkialla maailmassa.
Vuonna 2023 Punainen Risti käynnisti yhdessä Muumi-brändin kanssa kampanjan nimeltä Kaveritaidot muumien tapaan, joka tarjoaa ilmaista oppimateriaalia opettajille, vanhemmille ja huoltajille. Lasten tunnetaitoja opettava materiaali on saatavilla jo kuudella eri kielellä!
Rakkautta monissa muodoissa
Muumitarinoissa rakkaus on paljon muuta kuin vain romanttista rakkautta. Se on läsnä arjessa ja osa yhteisöllisyyttä.
Muumimamma on hyvä esimerkki rakkaudesta. Hän huolehtii ja hoivaa kaikkia, ja kaikkea, ympärillään ilman odotuksia. Muumimamman ja Muumipeikon erityinen äiti-poika-side ja muumiperheen tapa hyväksyä kaikki perheeseen juontavat juurensa ehdottomasta rakkaudesta toisia kohtaan.
Mutta myös romanttista rakkautta riittää. Muumipeikko ihastuu välittömästi Niiskuneitiin ja he jakavat monia sydäntä lämmittäviä hetkiä seikkailujensa aikana.
“Eihän meidän tarvitse leikkiä, että sinä olisit ihanan kaunis, kun sinä olet kaunis oikeastikin.”
– Muumipeikko kirjassa Vaarallinen juhannus (1954)
He tapaavat ensimmäisen kerran kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946), kun Muumipeikko pelastaa Niiskuneidin myrkylliseltä pensaalta. Myöhemmin Niiskuneiti pelastaa Muumipeikon jättiläismustekalalta.
”Mutta toivoisin että saisin pelastaa sinut mustekalalta joka päivä!”
– Niiskuneiti kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti 1946
Mymmeli, Pikku Myyn isosisko, kaipaa romantiikkaa ja on hyvin usein ihastunut johonkin. Valitettavasti hänen ihastuksen kohteensa ovat usein harmillisia valintoja, ja hän on melko epäonninen rakkaudessa. Muumisarjakuvissa Mymmeli esimerkiksi ihastuu Herra Virkkuseen – joka keskittyy vain rakkauteensa talviurheilua kohtaan.
Muumitarinat kätkevät sisäänsä myös piilotettuja teemoja rakkaudesta, etenkin queer-rakkaudesta. Tiuhti ja Viuhti ovat erottamaton ystäväpari; niin läheisiä, että heillä on jopa oma kielensä. Kertomusten alkuperää avatessa, heidän tarinansa onkin syvempi.
Tiuhti ja Viuhti ovat ruotsiksi (muumitarinoiden alkuperäiskielellä) ”Tofslan ja Vifslan”, jotka viittaavat Toven ja hänen rakastajansa Vivica Bandlerin nimiin. Rubiini, josta Tiuhti ja Viuhti pitävät tiukasti kiinni, on tulkittu symboliksi näiden kahden naisen kielletystä rakkaudesta 1940-luvulla.
Yksinäisyys muumitarinoissa
Yhdessäolo ei ole Muumilaaksossakaan aina ruusuista, mikä tekee tarinoista entistäkin helpommin lähestyttäviä. Tarinoiden ystävyys- ja rakkaussuhteissa on syvyyttä.
Siinä missä Muumipeikko ihailee Nuuskamuikkusta ja viettää suuren osan ajastaan häntä ajatellen, Nuuskamuikkunen on vapaa sielu, jonka on usein jätettävä Muumipeikko taakseen elääkseen kulkurielämäänsä. Heidän ystävyytensä kuvaa hyvin tilannetta, jossa toinen osapuoli kaipaa aina lisää, kun toinen keskittyy omaan juttuunsa.
Muumikirjat kertovat kauniisti myös yksinäisyydestä. Möröstä puhutaan usein yksinäisyyden ruumiillistumana. Toisin kuin vapaamielinen Nuuskamuikkunen, Mörkö ei ehkä halua olla yksin, hänen jäinen läsnäolonsa vain pelottaa muita.
Mörkö kuljeskeli jäällä aivan omissa mietteissään, joista ei kukaan ikinä voinut päästä perille.
– Taikatalvi (1957)
Myös tutkija Sanna Tirkkonen on analysoinut yksinäisyyden teemaa kirjassa Muumipappa ja meri (1965) ja todennut sen olevan keskeinen teema Tove Janssonin teoksissa.
Ystävyys ja rakkaus muumitarinoissa ovat opettavaisia kertomuksia suvaitsevaisuudesta ja ehdottomasta välittämisestä. Älä unohda – myös Haisuli on aina tervetullut Muumitaloon!