Nuuskamuikkunen, viisas seikkailija

Vaikka Nuuskamuikkunen näyttää viihtyvän parhaiten itsekseen, on hän aina valmis auttamaan pulaan joutuneita. (Kerran hän otti suojiinsa peräti 24 pientä puuhista.) Vapaus on hänelle maailman tärkein asia, mutta hän välittää muista ja suhtautuu vakavasti velvollisuuksiinsa. Hän tietää, että Muumipeikko ikävöi häntä kauheasti, kun hän on poissa. Siksi hän jättää aina matkaan lähtiessään tälle lohduttavan kirjeen, jossa hän lupaa palata ensimmäisen lämpimän kevätpäivän myötä.

”Nuuskamuikkunen ei oikeastaan haluaisi omistaa yhtikäs mitään.”

Nuuskamuikkunen kantaa kaiken tarvitsemansa selkärepussaan ja asuu teltassa, jonka väri on ”juuri sitä kesänvihreää, joka panee uskomaan että ulkona paistaa aurinko”. Hän pystyttää sen Muumitalon läheisyyteen koko kesäksi. Sisään telttaan pääsevät vain harvat, ja kutsu sinne onkin kovasti toivottu – Nuuskamuikkuinen kiehtoo monia olentoja arvoituksellisen mutta ystävällisen luonteensa vuoksi.

Missä Nuuskamuikkunen on erityisen hyvä?

Nuuskamuikkunen on lahjakas muusikko. Hän soittaa huilua ja huuliharppua ja säveltää lauluja, usein luonnon inspiroimana. Hän tietää, että sävelten on annettava tulla itsestään ja että laulujen on oltava samaan aikaan sekä iloisia että kaihoisia. Kaikki Muumilaakson asukkaat aina Muumiperheestä pikku otuksiin ja metsässä asustaviin siileihin rakastavat hänen soittoaan. 

Mistä Nuuskamuikkunen ei pidä? 

Nuuskamuikkunen ei oikeastaan haluaisi omistaa yhtikäs mitään – hän matkustaa mieluiten kevein kantamuksin, kädet vapaina ja pää ajatuksia täynnä – mutta erityisesti häntä ahdistaa uusien tavaroiden omistaminen. Pelkkä ajatuskin ostamisesta saa hänet levottomaksi. Kerran kauppapuodissa vieraillessaan hän arveli tarvitsevansa uudet housut ja sovittikin jo sellaisia, mutta päätyi antamaan ne heti takaisin, sillä ne olivat aivan liian uudet ja puhtaat.

Tiesitkö tämän Nuuskamuikkusesta?

Varhaisissa Muumi-aiheisissa piirroksissa Nuuskamuikkunen näyttää olevan nuhruisen lierihattunsa (joka joskus on koristeltu sulalla, joskus kukalla tai kahdella) alla kalju, mutta myöhempiin kuvituksiin Tove Jansson piirsi hahmolle lyhyen ruskean tukan.

Nuuskamuikkuinen Muumi-kirjoissa:

•     ”Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Vaikka koko maailman.” (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946, suomennos 1955)
•     ”Ja nyt me revimme alas jok’ikisen julisteen, ja jokainen ruohonkorsi saa kasvaa miten haluaa!” (Vaarallinen juhannus, 1954, suomennos 1957)
•     ”Nuuskamuikkunen oli rauhallinen ja tiesi valtavan paljon asioita, mutta ei puhunut niistä turhaan. Vain joskus harvoin hän kertoi matkoistaan, ja silloin kuulija tunsi itsensä ylpeäksi kuin olisi päässyt jäseneksi johonkin salaseuraan.” (Vaarallinen juhannus, 1954, suomennos 1957)
•     ”Niistäkää sitten alushameeseen. Tai mihin vain.” (Vaarallinen juhannus, 1954, suomennos 1957)
•     ”Päivän koitteessa Nuuskamuikkunen lähti hakemaan viittä tahtiaan, ne olivat meren rannalla. Hän kiipesi levien ja ajopuitten harjanteen yli ja pysähtyi hietikolle odottamaan. Sävelet tulivat heti, ja ne olivat vielä kauniimpia ja yksinkertaisempia kuin hän oli osannut toivoakaan.” (Muumilaakson marraskuu, 1970)
•     ”Tämä on uuden laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” (Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, 1962)