Taiteilija Tove Jansson teki itsensä tunnetuksi Muumien lisäksi myös suurien julkisten tilojen seinämaalauksilla ja teoksilla 1940-luvulta eteenpäin. Janssonin julkisten tilojen monumentaalitöissä käyttämät aiheet olivat usein pakoa sodan ankarasta todellisuudesta ja kurjuudesta – töiden tarkoituksena oli tarinankerronnan lisäksi viihdyttää ja piristää.
Kokosimme oheen Tove Janssonin tunnetuimpia monumentaalitöitä, joista monista löytyy lisätietoa aiemmista artikkeleistamme.
Ravintola Tullinpuomin lasimaalaukset, 1941
Lasimaalaukset Ravintola Tullinpuomiin olivat ensimmäiset Tove Janssonin julkisiin tiloihin tehdyt työt. Hissinovien koristemaalaukset Mannerheimintiellä sijainneeseen helsinkiläiseen ravintolaan valmistuivat vuonna 1941.
Apollonkadun tyttökoulun lasimaalaukset, 1944
Tove Janssonin lasimaalausten teko jatkui muutama vuosi myöhemmin Helsingin Apollonkadun tyttökoulun ikkunoissa. Nykyisen Minervaskolanin tilassa on esillä kopio Janssonin alkuperäisteoksesta.
Sähkö & Lepo työn jälkeen, 1945
Tove Janssonin ensimmäinen merkittävä tilaustyö oli tämä vuoden 1945 sähköteknisen alan teollisuusyrityksen Oy Strömberg Ab:n tekemä tilaus seinämaalauksesta Pitäjänmäen tehtaansa ruokalaan.
Tove toivoi työnsä avulla auttavansa työntekijöitä rentoutumaan ja maalasi kuvauksen lepohetkestä. Tilaaja kuitenkin toivoi aiheeksi jotain tehtaan toimintaan liittyvää, joten Tove loi tilaan myös toisen teoksen, Sähkö.
Strömbergin Pitäjänmäen tehtaan ruokalan seinämaalaukset Sähkö ja Lepo työn jälkeen valmistuivat vuonna 1945.
Tehtaasta 60-luvulla poistetut teokset olivat taannoin esillä Helsingin Taidemuseossa HAMissa, mutta tällä hetkellä teoksiin pääsee tutustumaan vain oheisin kuvin.
Juhlat maalla & Juhlat kaupungissa, 1947
Vuonna 1947 Helsingin kaupunki tilasi Tove Janssonilta kaksi isoa seinämaalausta Helsingin kaupungintalolle Kaupunginkellari-ravintolaan. Maalatessaan Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa nimiä kantavia freskoja vuonna 1947 todella oli aihetta juhlaan – sota oli ohi ja oli jälleen vapaus juhlia ja tanssia.
Vuonna 1974 freskot siirrettiin Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston, Arbiksen, tiloihin. 2014 Ateneum lainasi maalauksia Tove Janssonin juhlavuodennäyttelyynsä ja Arbis sai tilalle korkealaatuiset kopiot teoksista. 2015 alkuperäiset työt siirtyivät perusteellisen kunnostamisen jälkeen pysyvästi museaalisiin tiloihin Helsingin Taidemuseo HAMiin, jotta ne säilyvät hyväkuntoisina jatkossakin.
Satupanoraamat yksityiseen lastentarhaan, 1949
Tove Jansson teki vuonna 1949 Kotka Federations Stevedoring -satamayrityksen yksityiseen lastentarhaan kaksi satupanoraamaa. Runsaasti satuaiheita ja muumihahmoja sisältävät, koko seinän mittaisiset seinämaalaukset Tove toteutti al secco -tekniikalla, kalkkiväreillä suoraan kuivaan seinään. Kymenlaaksonkadun tiloissa on nykyään Kotkan kaupungin varhaiskasvatuksen hallintoa, ja teokset eivät ole julkisesti esillä.
Kotkan merenkulkulaitoksen seinämaalaus, 1952
Muutama vuosi Kotkan lastentarhan maalausten jälkeen, vuonna 1952, Tove teki Kotkaan myös nykyisen Etelä-Kymen ammattiopiston ruokalan seinämaalauksen. Maalauksen aiheesta, merenkävijästä, majakasta sekä merenneidosta huomaa kuinka se on tehty silloiseen merenkulkulaitokseen.
Ruokalan seinällä oleva maalaus on kärsinyt vuosien saatossa, esimerkiksi ruokalan tuoleista ja ruokaroiskeista johtuen. Rappaus on teoksesta irronnut useasta kohtaa, ja teoksessa historiatietojen mukaan ollut muumihahmo on mahdollisesti alaosan vaurioiden johdosta jossain vaiheessa tipahtanut seinältä.
Tarina merenpohjasta, 1952
Haminan kaupunki tilasi työt Tove Janssonilta vuonna 1953 vietettävien 300-vuotisjuhliensa kunniaksi. Seinämaalaus Tarina merenpohjasta valmistui Haminan hotelli Seurahuoneen kabinettiin vuonna 1952 kuvaten merta. Toinen maalaus samalta vuodelta esittelee puolestaan Haminan historiaa.
Domus Academican maalaukset, 1953
Vuonna 1953 Tove Jansson teki Helsinkiin Domus Academican opiskelija-asuntolaan seinämaalauksia sekä koristeli ala-aulan hissiovia. Tove Jansson asui kiinteistössä 1940-luvulla ja jätti kädenjälkensä rakennuksen seiniin. Katso Janssonin lukuisia muita teoskuvia tiloista täältä. Myös tunnettu Ilmari Tapiovaara työskenteli aikoinaan kiinteistössä luoden mm. Domus-tuolin varta vasten tilojen käyttöön. Myöhemmin Hostel Domus Academicana toiminut kesähostelli uudisti brändinsä kevään 2019 aikana ja toimii nykyään Both Helsinki -hostellina.
Lintu sininen, 1953
Tove Janssonin al secco -tekniikalla tehty Lintu sininen -seinämaalaus Karjaan yhteiskoulun suuressa ruokasalissa valmistui 1953. Lue kuvan alta taidehistorioitsija Solveig Erikssonin tarinaa seinämaalauksen teosta.
Karjaalla Tove Jansson sai Karjaan kauppalalta tehtäväkseen Hilding Ekelundin suunnitteleman rakennuksen, Kiilan silloisen ruotsinkielisen kansakoulun ruokasalin koristelun. Seinämaalaus on mitoiltaan 190 cm korkea ja 360 cm leveä ja peittää suurimman osan ruokasalin eteläistä takaseinää ja se on tehty seccotekniikalla suoraan seinään. Jansson on käyttänyt lähemmäs neljääkymmentä värisävyä seinämaalausta tehdessään. Seinämaalauksen värit ovat loistavat ja monenkirjavat, lähes jokainen yksityiskohta eroaa toisestaan värinsä puolesta, ja silti kokonaisuus on harmoninen ja tasapainoinen, lähes uneliaan idyllinen.
Taiteilija asui kansliatiloissa työnsä aikana, hänellä oli siellä oma sänkynsä, ja hän söi koulun ruokalassa oppilaiden kanssa. Rakennusmestari Rainer Holmström kertoi lehtijutussa, että oppilaat olivat seuranneet maalaustyötä silmä tarkkana, jopa häiriöksi asti. He roikkuivat pihalla ruokasalin ikkunoiden rautaristikoissa estäen päivänvalon pääsyn ruokasaliin.
Taiteilija halusi tehdä maalauksensa sellaiseksi, että koulun lapset itse saisivat etsiä kuvasta heitä miellyttäviä yksityiskohtia. Samasta työstä saattoi siis syntyä monia erilaisia tulkintoja, lapsesta riippuen. Mitään ennalta annettua satua tai tarinaa ei ole, maalaus antaa vain viitteitä ja mielikuvitukselle rakennusaineita oman kertomuksen tekoon. Taiteilija on yksinkertaisesti kuvannut aiheita, jotka häntä itseään kiehtoivat lapsena: kissaa, hevosta, tornia, merta ja vesiputousta. Monimutkaisten viittausten avulla Jansson on taitavasti kutonut maalaukseensa elementtejä monista lastensaduista. Vasemmalla, metsän siimeksestä, lentää kaksi lintua, keltainen ja sininen, josta koko seinämaalaus on saanut nimekseen Lintu Sininen. Lintu sininen on myös Topeliuksen kirjoittama lasten satunäytelmä. Lintu esiintyy taiteessa usein myös vapauden ja mielikuvituksen symbolina.
Tove Jansson oli maalauksen aiheesta kertonut Västra-Nylandin toimittajalle 31.10.1953 seuraavaa, kun tämä oli tiedustellut taiteilijalta, oliko kiven äärelle uinahtanut poika ollut läksyjen luvussa, johon Tove oli vastannut: ”Jokaisella on oikeus nukkua sen äärellä, mikä on epämieluisaa!” Lausahdus kuvaa hyvin taiteilijan huumorin höystämää, humaania asennetta! Taiteilija kertoi vasemmalla olevasta muumipeikosta seuraavaa: ”Maalauksen muumipeikko on erittäin ujo, siksi se piileskelee kasvillisuuden seassa. Peikko muuttaa väriään aina mielialan mukaan. Se ei ole kovinkaan älykäs eikä muutenkaan lahjakas, mutta kovin kiltti ja erittäin mukava peikko.”
Kymmenen neitsyttä, 1953
Elsi Borg, Teuvan kirkon arkkitehti, tilasi alttaritaulun suunnittelemaansa kirkkoon Tove Janssonilta. Kuukaudessa Tove maalasi viisi metriä leveän alttaritaulun suoraan rakenteilla olevan kirkon seinään kesällä 1953 luonnosteltuaan ja valmisteltuaan työtä koko kevään ajan. Taulu kuvastaa Matteuksen evankeliumin vertausta viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä. Alttaritaulu Kymmenen neitsyttä on ainoa alttariataulu jonka Tove urallaan maalasi.
Teuvan kirkko on edelleen käytössä ja alttaritauluun pääsee tutustumaan kirkkovierailun yhteydessä.
Fantasia, 1954
Tove Janssonin maalaama Pohjoismaiden Yhdyspankin pääkonttorin ruokasalin maalaus Fantasia valmistui kesäkuussa 1954. Yhdyspankin pääkonttori sijaitsi tuolloin Helsingissä osoitteessa Aleksanterinkatu 30 ja henkilökunnan ruokasali, jonka seinällä maalaus oli, sijaitsi 6. kerroksessa.
Kolmimetrinen onnenjumalatarta kuvaava temperamaalaus kankaalle kuuluu Taidesäätiö Meritan kokoelmaan eikä enää ole alkuperäisellä paikallaan eikä valitettavasti tällä hetkellä nähtävillä.
Leikki, 1955-1957
Vuosien 1955-1957 aikana Tove Jansson maalasi Helsinkiin Auroran sairaalan lastenpoliklinikan porraskäytävän seinille Muumeja juoksemaan ylös portaita. Leikki -nimeä kantavan teoksen ajatuksena oli, että lapset innostuisivat katsomaan leikkiviä muumihahmoja ja mahdollisesti unohtaisivat olevansa sairaalassa.
Poliklinikan toiminnan aikana arviolta miljoona lasta saattajineen pääsi ihailemaan teosta Aurorassa. Auroran lastenosastojen toiminta siirtyi HYKS:n Lasten ja Nuorten sairaalaan vuonna 1997 ja vuonna 1998 Kari Petäjä ja Maija Poskiparta tekivät lahjoitusvaroin Janssonin alkuperäisestä työstä kopion Lastenklinikan porraskäytävään.
Muumi-teemaisen Uuden Lastensairaalan valmistuttua vuonna 2018 entisessä Lastenklinikassa aloitettiin peruskorjaus, jonka on määrä valmistua vuonna 2021. Myöhemmin tiedämme lisää, josko Janssonin alkuperäisen työn kopiot ovat edelleen nähtävillä.
Suomen ensimmäinen Tove Janssonin taiteelle pysyvästi omistettu galleria Helsingin Taidemuseo HAMissa esitteli avautuessaan Auroran sairaalan seinämaalauksen luonnoksia 50-luvulta. Alkuperäisten luonnosten lisäksi HAMissa oli nähtävillä myös osakopio miljoonia lapsia ilahduttaneesta lastensairaalan seinämaalauksesta. Tällä hetkellä teokset eivät valitettavasti ole HAMissa nähtävillä.
Satumaalaukset Taikurinhattu -lastentarhassa, 1984
Vuonna 1984, 70-vuotias Tove Jansson maalasi viimeisen monumentaaliteoksensa Porin Taikurinhattu -lastentarhan juhlasaliin. Kolmiosaisessa seinämaalauksessa Muumit seikkailevat niin keväisessä, kesäisessä kuin syksyisessäkin Muumilaaksossa.
Taikurinhattu -lastentarha oli Toven elämänkumppani Tuulikki Pietilän veljen ja hänen vaimonsa suunnittelema rakennus. Arkkitehtien Reima ja Raili Pietilän suunnitteleman päiväkodin nimi myös viittaa Toven samannimiseen kirjaan.
Tove Jansson toi monipuolisilla julkisten tilojen seinämaalauksilla ja monumentaalitöillään valoa ja väriä sodista toipuvaan Suomeen 1940-50-luvuilla. Vaikka osa teoksista on suoraan lapsille suunnattuja, myös aikuiset voivat löytää niistä erilaisia itseensä vetoavia tasoja. Aivan kuten Tove Janssonin Muumi-kirjoista.