Miksi Tove Jansson teki poikkeuksen ja sisällytti maalaukseen Muumilaaksosta tuttuja hahmoja? Kuka oli se omalaatuinen aatelismies, joka halusi ripustaa Tove Janssonin taulun Källskärin mökkinsä takan päälle? Miten maalauksessa esiintyvät vilijonkat ja merihirviö voidaan tulkita? Tove Janssonin ainutlaatuinen muumiaiheinen maalaus esitellään minidokumentissa, joka kertoo kiehtovan tarinan Tove Janssonista ja ainutlaatuisesta maalauksesta Ahvenanmaalla!
Videolla Tove Janssonin asiantuntijat, paikalliset oppaat ja taidehistorioitsijat kertovat kiehtovan ja viihdyttävän tarinan ainutlaatuisen Källskär-maalauksen synnystä. Videolla nähdään myös Tove Janssonin kumppani Tuulikki Pietilän kuvaamaa ennennäkemätöntä kuvamateriaalia.
Kiehtova toimeksianto
Tove Jansson halusi ehdottomasti erottaa taidemaalauksen ja luomansa muumimaailman toisistaan, mutta yksi poikkeus on Källskär-maalaus vuodelta 1960. Se on ainoa Tove Janssonin tekemä muumiaiheinen maalaus, ja se oli tilaustyö hänen tulevalta ystävältään, eksentriseltä aatelismieheltä Göran Åkerhielmiltä.
1950-luvulla Muumit ja Tove Jansson olivat tulleet hyvin tunnetuiksi. Yksi hänen faneistaan oli Göran ”Källskärin kreivi” Åkerhielm, ruotsalainen aatelismies. Hän halusi Tove Janssonin alkuperäisen maalauksen ripustettavaksi takkansa yläpuolelle syrjäiselle Källskärin saarelle, Ahvenanmaan eteläisimmässä osassa. Åkerhielm, joka oli homoseksuaali, oli muuttanut Källskärille saatuaan isältään uhkavaatimuksen: muutat ulkomaille ja saat perintösi tai jäät Ruotsiin ja jäät perinnöttömäksi.
Monien mutkien ja käänteiden jälkeen, Göran onnistui saamaan vastahakoiselta Tove Janssonilta haluamansa maalauksen. Tove Janssonin pehmittäminen muumiaiheiseen maalaukseen vaati Åkerhielmiltä esimerkiksi Ruotsin kansallispukuun pukeutumisen ja Toven äidin, Signe Hammarsten Janssonin, yllättämisen kotonaan kuin myös lentämisen Pariisiin.
”Tee jotain villien kallioiden kanssa, miksei hysteerinen vilijonkkakin, merihirviö tai oikeastaan mitä tahansa.”
Tove Jansson ja Göran Åkerhielm ystävystyivät tämän jälkeen, ja Tove ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilä vierailivat Källskärissä useita kertoja. Pietilä rakasti kuvata matkoillaan Super 8 -kamerallaan, ja minidokumentissa on ennennäkemätöntä kuvamateriaalia yhdeltä heidän vierailuistaan.
Ainoa muumiaiheinen maalaus
Kirjastaan Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta tunnetun taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen mukaan Källskär-maalaus eroaa suuresti Tove Janssonin muista maalauksista. Se on kuitenkin läheistä sukua sekä muumikuvituksille että Toven 1930- ja 1940-luvuilla maalaamille seinämaalauksille. Muumikuvituksilla on tehtävä; ne kertovat tarinaa, ja niin on myös seinämaalausten kohdalla. Sekä seinämaalauksilla että muumikuvituksilla on selkeä tarkoitus ja toimeksianto. Tove Jansson otti hyvin harvoin vastaan maalaustilauksia, eikä hän halunnut sekoittaa kuvataidettaan ja muumejaan. Niinpä Källskär-maalaus on ainutlaatuinen muumitarinoiden elementteineen, joihin kuuluvat kaksi vilijonkkaa, satumainen merihirviö, simpukka ja helmi sekä teräväkärkiset vuoret.
”Myös värit ovat hyvin erilaiset kuin hänen muissa maalauksissaan. Se on kuin väritetty muumipiirustus, mitenkään aliarvioimatta tätä teosta”, Karjalainen sanoo ja jatkaa:
”Kun näin maalauksen ensimmäistä kertaa, ihmettelin, miksi Tove on maalannut sen. Sitten ymmärsin, että se oli tilaustyö joltain, joka tiesi, mitä halusi.”
”Se on teos, jonka ystävä on maalannut ystävälle.”
Karjalainen kertoo myös, että abstrakti maalaus oli 1950-luvulla trendikäs tapa maalata. Tove Jansson oli aina tarinankertoja, myös maalatessaan, mikä teki hänestä tuon ajan taidemaailmassa hieman ulkopuolisen. Hän oli myös valtavan menestynyt muumien kanssa, joka vaati kaiken hänen aikansa. Maalaamiseen ei jäänyt aikaa, ja Källskär-maalaus oli yksi hänen viimeisistä töistään. Karjalaisen mukaan muumien maailma ei ole maalauksessa vain teemana, vaan maalausta voi pitää myös vertauskuvana sille, miten maalaaminen syrjäytyi Toven elämästä tämän jälkeen muumien myötä. ”Minusta se on aika surullista, koska arvostan Tovea todella paljon taidemaalarina”, Karjalainen toteaa.
Kun Karjalaista pyydetään analysoimaan maalausta, hän sanoo tulkitsevansa kaksi vilijonkkaa Tove Janssoniksi ja Tuulikki Pietiläksi ja merihirviön Göran Åkerhielmiksi. Merihirviön kädessään pitelemä simpukka on lahja, joka symboloi sitä, kuinka Åkerhielm antaa Janssonille ja Pietilälle lahjaksi Källskärin upean ja omaleimaisen maiseman. He vierailivat saarella monta kertaa, ja saaren huipulla on jopa talo, jota kutsutaan edelleen Toven mökiksi. On kuitenkin on sanottava, että vierailut toivat pariskunnalle myös haasteita. Vierailuihin kuului kaikkea viileistä saunoista tiukkoihin sääntöihin, joiden mukaan saarella oli esimerkiksi autettava käytännön töissä saadakseen illallisen. Tätä erityisesti Pietilä ei arvostanut.
Haluatko kuulla koko tarinan eksentrisestä ”Källskärin kreivistä” ja Källskärin maalauksen synnystä? Katso minidokumentti ”Wild Cliffs – Tove Jansson and the Unique Painting on the Åland Islands”. Haastattelut videossa ovat suomeksi ja ruotsiksi ja tekstitykset englanniksi.