Sodan varjo ensimmäisessä Muumi-tarinassa

Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson lukee videolla otteita kirjasta ja Boel Westin, Tove Janssonin elämän ja taiteen tutkija, avaa tarinan kontekstia.

”Tove Jansson kirjoitti ensimmäisen Muumi-tarinan 1940-luvun alussa talvisodan aikana. Siinä on kodittomuutta ja tuhoutumisen uhkaa. Katastrofi, suuri tulva, ja pakolaiset osoittavat, kuinka sota todella vaikutti Toveen. Mutta sitten on kuitenkin onnellinen loppu – onhan kirja loppujen lopuksi lastenkirja”, sanoo professori Boel Westin, Tove Janssonin elämäkerran kirjoittaja ja yksi muumien sekä Tove Janssonin merkittävimmistä asiantuntijoista.

Jansson kirjoitti päiväkirjassaan unelmoivansa onnellisen yhteisön luomisesta – toisesta maailmasta, joka olisi jotain erilaista kuin toisen maailmansodan masentava ja pelottava todellisuus.

”Ja ehkä voisi sanoa, että muumien maailma on tämän unelman toteutus”, Westin sanoo.

Katastrofi on teemana läsnä jo ensimmäisessä Muumi-tarinassa – iso tulva uhkaa muumien olemassaoloa ja hahmot kuvataan hyvin pienenä luonnonvoimaan verrattuna.

”Katastrofista aiheena tuli tärkeä Tove Janssonin monissa seuraavissakin kirjoissa. Tässä se on suuri tulva, myöhemmin komeetta tai tulivuori. Se on narratiivinen käsite, jonka ympärille hän usein rakensi tarinoitaan”, Westin lisää.

Tove Janssonin kunnioitus luonnon voimia kohtaan sekoittui usein myrskyjen ja muiden vaarallisten ilmiöiden kiehtovuuteen. Se oli jotain, jota hän kantoi mukana lapsuudestaan saakka, perintönä hänen isältään, kuvanveistäjä Viktor Janssonilta. Tämän tunteen hän kuvaa myös aikuisromaaneissaan, esimerkiksi Kuvanveistäjän tytär -kokoelman novellissa Kun vesi nousi. Tarinassa tarvittiin juuri kova myrsky perheen melankolisen isän herättämiseksi omista oloistaan, jotka vaikuttivat koko perheeseen – ”Se myrsky oli paras mitä meillä on koskaan ollut”, kertoja ilmaisee.

Muumit ja suuri tuhotulva -kirjan alussa Muumipeikko ja hänen äitinsä etsivät uutta kotia sekä kadoksissa olevaa perheenisää, Muumipappaa. Seikkailun aikana he törmäävät eri hahmoihin, jotka joko auttavat heitä tai tarvitsevat apua itse. Muumiperhe ottaa nämä uudet tuttavat avosylin vastaan.

”Alussa on vain äiti ja hänen poikansa. Sitten he tapaavat pienen otuksen, Nipsun, josta tulee osa perhettä. Tämä on tyypillistä muumiperheelle: perhe on heille erittäin joustava käsite”, Westin sanoo antaen ymmärtää, että ajatus laajennetusta perheestä saattaa olla yksi kirjan tärkeimmistä teemoista.

”Myöhemmissä Muumi-kirjoissa keskusteltaessa vieraista, jotka haluavat muuttaa Muumitaloon, puhutaan siitä, että tarvitsee ainoastaan rakentaa uusia sänkyjä ja laajentaa ruokapöytää. Mielestäni tämä on hyvin muumimainen käsite.”

Muumit ja suuri tuhotulva antaa lukijalle käsityksen muumien perimästä – muun muassa siitä, että he asuivat symbioosissa ihmisten kanssa kaakeliuunien takana, aikaa ennen lämpöpattereita. Tämä vanha tapa on nähtävissä muumien halusta elää tornimaisissa rakennuksissa.

Saamme myös selville sen, kuinka muumiperhe matkasi Muumilaaksoon ja miten tärkeä osa Muumimamman käsilaukulla ja sen seisällöllä on seikkailussa. Siitä huolimatta, että tämä kirja on luonut perustan myöhemmille Muumi-kirjoille, sitä ei pidetä osana varsinaista Muumi-novellien sarjaa. Tarina eroaa melko paljon kahdeksasta myöhemmästä kirjasta, sekä hahmojen kuvauksen että kerronnan suhteen.

”Se on sadun muotoon kirjoitettu tarina. Siinä on paljon viittauksia lasten klassikoihin. Tove ei ole vielä oikeasti kehittänyt kirjallista kieltään. Mutta samalla se on viehättävä tarina. Kun tiedät, että kirjoja on tulossa lisää, voit lukea tämän ja saada ymmärryksen tapahtumiin, jotka seuraavat myöhemmin. Joten se on melko tärkeä kirja, vaikka se ei olekaan paras kirja. Mutta mielestäni se on eräänlainen perusta Muumien maailmaan”, Westin sanoo.