Muumit ja suuri tuhotulva: unohdettu ensimmäinen muumitarina

”Lopulta he tulivat pieneen laaksoon, ja mitään niin kaunista he eivät olleet nähneet koko päivänä. Ja siellä, niityn keskellä, oli talo joka oli melkein kuin kaakeliuuni, hyvin hieno ja siniseksi maalattu.”

Nämä ovat ensimmäiset sanat, jotka Tove Jansson kirjoitti Muumilaaksosta ja Muumitalosta. Lauseet löytyvät Muumit ja suuri tuhotulva -teoksen loppupuolelta, ja niitä täydentää Janssonin lumoava kuvitus:

Monien yllätykseksi kirjan asema osana muumikirjoja on aina ollut monimutkainen. Ensimmäistä julkaistua muumitarinaa,  joka tutustutti lukijat Muumeihin ja Muumilaaksoon, myytiin julkaisuvuotenaan vain 219 kappaletta. Suomeksi ja englanniksi se käännettiin vasta vuosia myöhemmin: suomeksi vuonna 1991 ja englanniksi 2005. Tarinaan on viitattu niin ”muumien luomismyyttinä” kuin myös alkusoittona kahdeksalle viralliselle muumiromaanille. Muumit ja suuri tuhotulva eroaa muista muumikirjoista niin tyyliltään kuin sisällöltäänkin.

Ruotsiksi kirja julkaistiin nimellä Småtrollen och den stora översvämningen. Småtrollen, ‘pikkupeikot’, valittiin nimeen Muumien tilalle, sillä kustantaja uskoi Muumien olevan sanana liian mielikuvituksellinen ja karkoittavan potentiaaliset lukijat pois.

Kirja esittelee joka tapauksessa aikaisen version Muumipeikosta sekä monta hahmoa ja teemaa, joista Tove Jansson tuli myöhemmin tunnetuksi ympäri maailman. Kirjasta saa myös käsityksen siitä, kuinka Janssonin ideat ja taide kehittyivät muumitarinoiden myötä.

Ensimmäinen vilkaisu Muumien menneeseen ja tulevaan

Muumit ja suuri tuhotulva on kertomus siitä, kuinka Muumimamma ja Muumpeikko etsivät Hattivattien mukaan lähtenyttä Muumipappaa ja päätyvät tuhotulvan seurauksena syntyneeseen kauniiseen Muumilaaksoon. Muumimamma ja Muumipeikko kulkevat läpi jännittävän metsän ja huiman tulvan, kohtaavat koko joukon yllätyksiä ja tapaavat matkan varrella mitä erilaisempia olentoja, mukaanlukien Hemuleita, Hattivatteja sekä heidän retkueeseensa liittyvän ”pikku otuksen”, joka on itseasiassa varhainen Nipsu.

Kirja tutustuttaa lukijan myös joihinkin Muumien keskeisistä tavoista. Näihin kuuluu muun muassa talviunen nukkuminen marraskuusta huhtikuuhun, mistä kerrotaan myöhemmin kirjassa Taikurin hattu seuraavasti:

”Hän ajatteli itsekseen: tänä iltana painumme pehkuihin. Niinhän näet kaikkien muumipeikkojen on tapana tehdä joskus marraskuussa (ja siinä he tekevät viisaasti, koska he eivät rakasta pimeää ja pakkasta).”

Tove Jansson oli jo arvostettu taiteilija, kun hänen ensimmäinen muumitarinansa julkaistiin vuonna 1945. Tämä näkyy muun muassa siinä, kuinka hän on kuvittanut ensimmäisen Muumi-seikkailun taidokkaalla sekoituksella herkkiä seepia-akvarelleja ja ihastuttavia tussi- ja viivamustepiirroksia.

Sodan realiteetit motivoivat Tove Janssonia luomaan Muumilaakson

Tekstin alussa siteeratut ensimmäiset sanat Muumilaaksosta paljastavat, että lukija ei voi täysin ymmärtää kirjaa ja sen syvimpiä tasoja ja sävyjä tuntematta aikaa ja maailmaa, jossa Tove Jansson kirjan kirjoitti. Turvallisen ja kauniin Muumilaakson löytymisen taianomaisuus rakentuu tulvan ja Muumipapan katoamisen aiheuttaman epävarmuuden synnyttämästä kontrastista.

Vaara, uhat ja pelot ovat läsnä tarinassa samalla tavalla kuin ihmisten elämässä kirjan kirjoittamisen aikaan. Menetys ja suru, mutta myös toivo paremmasta, olivat sodan todellisuutta. Kirjaa on pidetty kertomuksena katastrofista ja selviytymisestä, mutta myös perheen kasvamisesta ja muotoutumisesta sekä siitä, kuinka perhe löytää tiensä turvalliseen ja upeaan kotiin.

Monet Muumi-tutkijat ovat sanoneet, että ajan kauhut ovat antaneet inspiraatiota muumikirjoihin: Muumilaakso tarjosi Tove Janssonille vaihtoehtoisen paikan – maailman, jossa voi tuntea olevansa turvassa, hyväksytty ja rakastettu.

Alla olevasta minidokumentista voit tutustua tarkemmin kirjaan ja sen syntyyn:

Lisää luettavaa

Muumit ja suuri tuhotulva oli vasta alkusoittoa tuleville kirjoille. Sitä seurasi kahdeksan muumiromaania, kolme kuvakirjaa sekä koko joukko sarjakuvia. Vaikka Muumit ja suuri tuhotulva ei saavuttanutkaan suurta suosiota julkaisuvuonnaan, julkaistiin seuraava muumikirja, Muumipeikko ja pyrstötähti, jo heti seuraavana vuonna. Muumitarinoiden kirjoittaminen ja piirtäminen antoi Janssonille uudenlaisen keinon ilmaista itseään.

Yksi kattavimmista Muumi- ja Tove Jansson -lähteistä on Boel Westinin kirja ”Tove Jansson: sanat, kuvat elämä”, joka julkaistiin ruotsiksi 2007 ja suomeksi 2013.

Allaolevista linkeistä voit sukeltaa syvemmin ensimmäiseen muumitarinaan ja myös muihin muumikirjoihin: