Tiesitkö, että kirje nuorelta lukijalta toimi Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan inspiraationa?
Tove Jansson on kertonut kirjoittaneensa näkymättömille ja pelokkaille pienille olennoille. Tämä käy ilmi erityisen hyvin yhdestä Janssonin rakastetuimmista kirjoista, Kuka lohduttaisi Nyytiä? Kirjan inspiraationa toimi eräs nuori lukija, joka oli “niitä pieniä ja heikkoja jotka jäävät aina ulkopuolelle”, kuten hän itse kirjoitti Tove Janssonille.
Matka monenlaisten tunteiden maisemissa
“Tove Jansson kirjoitti lapsille sellaisilla tavoilla, joita lapsi ei ehkä itse osannut ilmaista, mutta jotka vahvistivat tämän kokemia tunteita. Lapsi ei välttämättä tiedä olevansa yksinäinen, mutta lukiessaan ymmärtää asian tai tietää olevansa eristyksissä ja peloissaan. Se auttaa tulkitsemaan omia tunteita, ja upeinta on, että Tove Jansson näyttää, kuinka näistä tunteista pääsee yli. Hän ei siis ainoastaan ohjaa lasta tunteen pariin, vaan ottaa lukijan mukaan matkalle löytämään tien ratkaisuun”, Natania Jansz, kustantaja Sort of Booksilla, kertoo.
Konkreettinen esimerkki tästä löytyy Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan loppupuolelta. Kirjan päähenkilö Nyyti, joka on ujo ja pelokas pieni olento, on voittanut pelkonsa ja pelastanut Tuitun pelottavan Mörkön kynsistä.
Nyyti pyrkii saamaan yhteyden Tuittuun ja kertomaan tälle itsestään ja tunteistaan. Hän päättää kirjoittaa kirjeen, muttei osaakaan sanoittaa tunteitaan. Tällöin kertoja pyytää lukijaa avuksi – alta voit katsoa animoidun version kirjan kohtauksesta Tove Janssonin veljentyttären Sophia Janssonin lukemana:
Hän tahtoi kirjoittaa – näkinkengästään
ja hemulista ja kuinka yksinään
hän oli – ajatuksistaan ja pelostaan.
Hän yritti ja yritti, ei päässyt alkuunkaan.
Jos tahdot, lukijani, heitä lohduttaa,
kirjoita nyytin puolesta, niin tuittu kirjeen saa
(tässä on kirjepaperia. Postimerkkiä ei tarvita.
Pane kirje vaikka ruusupukettiin, niin tuittu huomaa sen varmasti.)
Tove Jansson sai satoja Nyytiä lohduttavia kirjeitä
Pyytämällä lukijoitaan kirjoittamaan Tuitulle, Tove Jansson avasi myös oman postilaatikkonsa, Boel Westin kirjoittaa elämäkerrassa Tove Jansson – sanat, kuvat, elämä.
“Lukemattomat lapset ovat kirjoittaneet lohduttavia kirjeitä nyytille ja tuitulle mutta kirjeet eivät päätyneet kukkapuketteihin vaan Toven postilaatikkoon, olipa niissä sitten postimerkkejä tai ei. Esimerkkinä toimivista osoitteista on ‘Nyytille, Muumilaakso, mahdollisesti Helsinki, Suomi’. Eräs kirjeenkirjoittaja otti tarinan kirjaimellisesti ja lähetti (kirjeessä) pullopostia ja kehotti vastaanottajan “äitiä” silittämään kirjeen mikäli se olisi kastunut matkalla. (Tove kirjoitti siitä myöhemmin novellissa Viesti).”
Oikean elämän Nyyti kirjan inspiraationa
Kuka lohduttaisi Nyytiä? sai inspiraationsa lapsen lähettämästä kirjeestä, Tove Jansson kertoi. Boel Westin siteeraa Tove Janssonin muistikirjaa, jossa Jansson kertoi kirjan taustoista:
”Tarina on oikeastaan seurausta erään lapsen kirjeestä. Allekirjoituksen oli ’nyyti’. Poika kirjoitti, että “sinä et tunne minua mutta olen niitä pieniä ja heikkoja jotka jäävät aina ulkopuolelle, joita kukaan ei huomaa eikä kutsu minnekään eikä katso puhuessaan silmiin. Minä pelkään melkein kaikkea”. Tove jatkaa: ’Oletan, että yksinkertaisin keino antaa nyytille itseluottamusta, on löytää hänelle tuittu, siis joku joka on vielä enemmän peloissaan. Niin minä sitten lähetin nyytini matkaan etsimään tuittua ja pelastamaan tämän’.”
Elämäkerrassaan Boel Westin kirjoittaa yhdestä “Nyytistä”, joka oli yhteydessä Tove Janssoniin. Hän oli 16-vuotias ruotsalainen poika nimelltään Karl Sundén, jonka kirjeet kertoivat tämän kaipuusta Muumilaaksoon ja siitä, kuinka vaikeaa hänen on olla rohkea.
“Sinä annoit idean nyytiin”, Tove kirjoitti hänelle myöhemmin, mutta kirjeenkirjoittajien joukossa oli useitakin ’nyytejä’.
Tove Jansson halusi vastata kaikkiin saamiinsa kirjeisiin – erityisesti niihin, jotka olivat lasten kirjoittamia. Boel Westinin mukaan Tove Jansson rakasti kertoa tarinaa siitä, kuinka hänen veljensä Per Olov kirjoitti Ranskan presidentille ja pyysi tätä hankkiutumaan eroon Muukalaislegioonasta. Kun presidentti ei vastannut, Toven ja Per Olovin äiti Ham vastasi presidentin sijasta, kertoen presidentin harkitsevan asiaa.
Tarina Nyytistä voi toimia hieman kuten Tove Janssonin henkilökohtaiset vastauskirjeet aikanaan: kirjan parissa lukijan ujous voi tulla kohdatuksi ja ihminen nähdyksi.
Haluatko tutustua kirjaan paremmin? Alta löydät upean minidokumentin teoksesta.