“Tove Jansson heiluttaa pientä sateenkaarilippua” – Queer-teemat Muumi-tarinoissa

Mitä oikeastaan tarkoitetaan queer-teemoilla kirjallisuudessa? Mia Österlund, kirjallisuustieteen apulaisprofessori Åbo Akademissa, määrittelee queerin joksiksin normeja rikkovaksi, sellaiseksi, mikä ei ole linjassa heteroseksuaalisten normien kanssa.

“Fiktiossa quuer voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Se voi olla erimielisyyttä, ristiriitaisuutta – jotain hieman normaalista poikkeavaa. Mutta se voi olla myös jotain, mikä tuodaan selkeästi esiin. Näin on myös Tove Janssonin tapauksessa”, hän sanoo.

“En ollut koskaan ajatellut Muumi-tarinoita tai Muumilaaksoa queer-näkökulmasta”

Queer-teemojen löytäminen Tove Janssonin kirjallisuudesta ja Muumi-tarinoista vaikuttaa vaihtelevan lukijan mukaan. Samoin Tove-festivaalin panelistien kokemukset poikkesivat toisistaan.

Esimerkiksi kirjailija Kaj Korkea-aholle queer-aiheiden löytäminen Tove Janssonin kirjallisuudesta oli silmiä avaavaa. 

“En ollut ajatellut tätä ennen kuin muutin Turkuun opiskelemaan kirjallisuustieteitä 2000-luvun alussa, eikä aiheesta vielä silloinkaan puhuttu paljoa. Siis siitä, että Muumilaakso ja Tove Jansson olivat queer.”

Korkea-aho mietti, tarkoittiko asuminen pienessä kaupungissa Suomen maaseudulla myös sitä, että asui “hiljaisella alueella”. 

“Aikuisena asian ymmärtäminen, ja kirjojen lukeminen sateenkaarinäkökulmasta on ollut hyvin kiinnostavaa ja rikastuttavaa.” 

“Nuorena homoseksuaalisena miehenä ymmärsin tarkalleen, mitä hän tarkoitti”

Toimittaja, juontaja ja Unicefin lähettiläs Mark Levengoodilla on toisenlainen kokemus:

“Olen yksi heistä, jotka kokivat queer-perspektiivin jo lapsuudessa, koska kasvoin Helsingissä. Mutta ei se ollut kovin upeaa 1970-luvullakaan.”  

Levengood rakasti Muumi-sarjakuvia, ja aivan erityisesti tarinaa, jossa ovat mukana kotiapulainen Miisa ja tämän pieni koira Surku. Surku joutuu kuitenkin käyttämään kuonokoppaa, koska sillä on salaisuus – se pitää kissoista.

“Nuorena homoseksuaalisena miehenä ymmärsin tasan tarkkaan, mitä hän tarkoitti. Vaikka asialle ei ollut kontekstia, eikä mistään löytynyt informaatiota, ymmärsin häntä täysin.”

Muumimamman tapa ratkaista onnettoman koiran tilanne on hellä ja ymmärtävä. Hän yrittää ensin löytää kissan, joka haluaa viettää aikaa koiran kanssa. Kun sellaista ei kuitenkaan löydy, Muumimamma maalaa toiseen koiraan raitoja, jotta Surku saisi leikkiä “kissan” kanssa. Hän ei koskaan kyseenalaista Surkun halua viettää aikaa kissojen kanssa. Tämä ajatusmalli – se, että kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat – on kantava teema Muumilaaksossa.

“Äitini ei ollut kuin Muumimamma, mutta hänellä oli samanlainen asenne”, Levengood kertoi. “Kun tulin kaapista äidilleni 16-vuotiaana, hän poltti tupakan ja sanoi: ’No, olen itsekin miettinyt, miltä tuntuisi olla naisen kanssa.’ 

Vastasin: ‘Mitä! Oletko tosiaan?’

Ja hän vastasi: ’En, sanoin sen vain ollakseni kiltti – se aiheuttaisi kovasti hämminkiä .'”

Tove Jansson heiluttaa sateenkaarilippua 

“Mikä minut on yllättänyt, on se, mitä kutsun queer-typografiaksi”, kertoo Mia Österlund. 

“Tällä viittaan siihen, kuinka ensimmäinen alaviite, jota Tove Jansson Muumi-kirjoissa käyttää, on queer-aiheinen: se kertoo mekkoja käyttävästä Hemulista. Alaviitteessä lukee ‘Hemuli piti aina leninkiä, jonka hän oli perinyt tädiltään. Minä epäilen, että kaikki hemulit kulkevat hameissa. Se on kummallista, mutta niin se on. – Tekijän huom’. Ja englanniksi sana queer ja kummallinen ovat synonyymejä. Tulkitsen tätä niin, että Jansson ikäänkuin heiluttaa pientä sateenkaarilippua”, Österlund kommentoi. 

“Heile, jotka näkevät sen” Kira Schroeder lisää. 

“Liioittelen tietysti hieman, mutta mielestäni Tove Janssonin runouden ytimessä on se, että annetaan asioiden olla kuten ne ovat. Olen yllättynyt siitä, että hän teki näin niin aikaisin. Hän normalisoi homoseksuaalisuuden aikana jolloin se on kiellettyä ja vaarallista. Siitä kirjoittaminen on ollut rohkeaa.”

Queer-huomiot alaviitteissä

Mia Österlund kertoo, että Muumi-tarinoista löytyvät monet alaviitteet ovat tapa kiinnittää huomio sateenkaariyhteisöön. Hänen mukaansa alaviitteiden käyttäminen on ikään kuin huutomerkin ja tekstin ‘jotain tapahtuu täällä!’ lisäämistä tekstiin.

“Alaviite alleviivaa sitä, että on tärkeää, että informaatio on olemassa ja saatavilla. Mutta se on kuitenkin vain alaviite. Se ei ole jotain, mihin pitäisi kiinnittää erityisen paljon huomiota”, lisää Kaj Korkea-aho. 

“Kyseinen lähestymistapa tekee Muumilaaksosta niin avoimen ja inklusiivisen. Kaikki saavat olla juuri sitä, mitä ovat.”  

Mikäli haluat lukea queer-teemoista Tove Janssonin myöhäisemmässä kirjallisuudessa, sekä Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan queer-tunnelmasta, suuntaa osoitteeseen tovejansson.com.

Voit myös katsoa englanniksi tekstitetyn videon keskustelusta alta: