Muumipeikon juhannusruno ja sen historia

Muumipeikon juhannusruno, joskus tunnettu myös nimellä Muumipeikon kesäruno, on suomennettu alunperin Tove Janssonin ruotsiksi kirjoittamasta Mumintrollets visa -laulun toisesta säkeistöstä (suom. Muumipeikon laulu).

Laulu sävellettiin alunperin Lilla Teaternissa vuonna 1958 esitettyyn Troll i kulisserna -näytelmään kun se siirtyi Tukholmaan vuonna 1959. Lilla Teaternin arkistosta löytyvässä näytelmän ensimmäisessä käsikirjoituksessa mukana on ainoastaan pelkkä teksti. Tukholman teatteriesityksiä varten näytelmän ohjaaja Vivica Bandler tilasi Tove Janssonilta ja Lilla Teaternin säveltäjä Erna Taurolta kuusi laulua (Sex Muminvisor), joiden joukossa oli Muumipeikon laulun lisäksi muun muassa Pikku Myyn laulu (Lilla Mys visa). Kyseiset muumilaulut julkaistiin sittemmin vuonna 1960 Mumintrollen-nimisellä EP-levyllä.

Ihastuttavan Muumipeikon kesärunon siivittämänä oikein antoisaa juhannusta teille kaikille muumifaneille!

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut,
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailma tää minkä nyt mä nään.

Alkuperäisellä Tove Script-fontilla

Muumipeikon juhannusruno

10.8.2023

Luonto muumitarinoiden silmin

Hemulin perhoskokoelmasta idylliseen Muumilaaksoon, lue luonnon roolista muumi-tarinoissa, ja kurkista uuteen Piironki x Moomin -mallistoon.