Lämmittävästä puurosta pannukakkuun ja itse kerättyihin marjoihin, ruoalla on oma roolinsa muumitarinoissa. Se heijastaa pohjoismaista kulttuuria, toimii keinona luoda yhteisöllisyyttä ja viedä huomio vaaroista ja kaaoksesta takaisin yksinkertaisiin iloihin. Nappaa evästä ja tutustu ruoan teemoihin muumitarinoissa.
Kausiherkkuja – pohjoismaista ruokaa Muumilaaksossa
Tove Jansson rakasti yksinkertaista ja luonnonläheistä elämäntapaa, joka on hyvin tyypillistä Pohjoismaissa – sekä Muumilaaksossa.
Vihreiden metsien, ankarien talvien ja yksinkertaisen elämänasenteen lisäksi pohjoismainen kulttuuri löysi tiensä myös Muumitalon keittiöön.
Puuroa, pannukakkua, lettuja, paljon kalaa, glögiä, sieniä ja tuoreita marjoja… Muumit syövät ja juovat kuten pohjoismaalaiset: terveellistä ja sydäntä lämmittävää ruokaa, jonka ainekset löytyvät suoraan lähiluonnosta.
Vilijonkan kala oli valmista täsmälleen kello kahdelta. Se oli piilotettu suureen, höyryävään, vaaleanruskeaan vanukkaaseen. Koko keittiö tuoksui vakuuttavasti ja rauhoittavasti ruualta, keittiöstä oli tullut taas keittiö, lämmin ja huolehtivainen huone talon sydämessä, kodin turvallinen keskipiste.
(Muumilaakson marraskuu, 1972)
Loppukesästä Pohjoismaissa on yleistä poimia ja säilöä marjoja, sieniä ja omenoita talven varalle tai valmistaa herkullisia hilloja ja kastikkeita. Näin tekee myös muumiperhe.
Oli kaunis syysaamu, kuonoa paleli hiukan varjossa, mutta auringonpaisteessa oli melkein kesä. Kaikki oli yöllisen sateen jälkeen märkää, ja värit loistivat hehkuvina. Kun kaikki omenat oli poimittu (eli ravistettu alas), isä kantoi ulos isoimman omenamyllyn ja ruvettiin valmistamaan sosetta.
Muumipeikko pyöritti ja äiti täytti ja isä kantoi hillotölkkejä kuistille. Pikku Myy istui korkealla puussa ja lauloi Suurta Omenalaulua.
(Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, 1962)
Talvella muumit nukkuvat talviunta, mutta kirjassa Taikatalvi Muumipeikko herää yllättäen unestaan ja Tuu-tikki opettaa hänelle miten selviytyä kylmässä. He lähtevät pilkille – toinen myöskin pohjoismainen perinne – ja hyödyntävät Muumimamman täyden hillokellarin.
Tuu-tikki istui jään alla onkimassa. Hän ajatteli miten järkevästi meri teki laskiessaan silloin tällöin jonkin verran, niin ettei tarvinnut muuta kuin ryömiä uimahuoneen vieressä olevasta avannosta alas ja istuutua vapoineen kiville. — Tuu-tikin vieressä oli neljä pientä kalaa. Vielä yksi, niin hänellä olisi kalasoppa.
(Taikatalvi, 1957)
Ateria, jota muumit ja heidän ystävänsä valmistavat useaan otteeseen lähes jokaisessa muumitarinassa, on letut (tai ’ohukaiset’). Letut, hillon ja ehkä jopa kermavaahdon kera, ovat useissa pohjoismaisissa kodeissa varsin yleinen herkku, olipa kyseessä sitten aamiainen, jälkiruoka tai iltapala.
…ja lettujen valmistumistahan harvoin odotetaan loppuun asti! Pohjoismaiseen tapaan letut paistetaan yksi kerrallaan, rullataan ja syödään sormin, usein sitä mukaa kun ne pannulta valmistuvat.
”Syödään ohukaisia”, sanoi Nuuskamuikkunen. Sitten hän teki nuotion ja paistoi ohukaisia, jotka he söivät sitä mukaa kuin ne valmistuivat, mikä on ainoa oikea tapa syödä ohukaisia.
(Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)
Myös toinen varsin pohjoismaalainen herkku kuuluu muumiperheen ruokatottumuksiin: pannukakku. Englanninkielisissä muumikirjoissa ’pancakes’ viittaa lettuihin, koska uunissa tehtyä pannukakkua ei Pohjoismaiden ulkopuolella tunneta. Suomenkielisissä versioissa muumiperhe herkuttelee usein sekä lettujen että pannukakun parissa.
Muumitalossa oli aamiaiseksi pannukakku, suuri keltainen pannukakku vadelmahillon kera. Lisäksi oli eilistä puuroa, mutta koska kukaan ei halunnut sitä, se päätettiin säästää huomiseksi.
(Taikurin Hattu, 1948)
Martinex Muumi-leivontamitat
Inspiroiduitko Muumimamman pannukakusta? 🥞
Tätä Martinexin kolmen Muumi-mittakupin sarjaa koristaa puutarhassa juhliva muumiperhe. Nauti kesäisestä tunnelmasta samalla kun leivot jotain läheisillesi!
Yksinkertaisia nautintoja – yhteisten aterioiden ilo
Tove Jansson kirjoitti ensimmäiset muumikirjat toisen maailmansodan aikana. Epävarmuus ja jatkuva uhka vaikuttivat tarinoihin luonnonkatastrofien, kuten komeettojen ja tulvien, muodossa.
Mutta kaaoksen keskelläkin muumit osaavat nauttia yksinkertaisista iloista – ja ruoka on siitä hyvä esimerkki.
”Minä luulen, että kaikki vesi on loppunut koko maailmasta. Mitähän kalat siitä sanovat? Nyt ei ole kuin mehua jäljellä. ” ”Tehdään sitten mehukeittoa”, sanoi Niiskuneiti. ”Se asia on sillä selvä.”
(Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)
Erityisesti Muumipeikko ja pyrstötähti kuvastaa sitä, miten ihmiset suhtautuivat sota-aikoihin tosielämässä: elettiin hetkessä, juotiin ja syötiin. Epävarmuuden ja muutoksen täyttämässä maailmassa aterian jakaminen on yhteisöllisyyden symboli.
Kukaan heistä ei ajatellut pyrstötähteä, joka yksin ja hehkuvana lensi läpi mustan, öisen avaruuden. Kahdentoista tienoilla vieritettiin suuret omenaviinitynnyrit esille, ja jokainen sai pienen tuohipikarin juodakseen.
(Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)
Ruoka on usein asia, jonka avulla muumit tekevät arjesta erityistä. Spontaanit piknikit, lettukestit ja retket eivät ole muumiperheessä mikään iso juttu; ne tuntuvat jopa tarpeellisilta asioiden tasapainottamiseksi.
”Älkää hätäilkö”, hän huusi iloisesti. ”Ei täällä pala. Mutta me lähdemme huviretkelle niin pian kuin mahdollista.” ”Huviretkelle?” huusi isä. ”Mutta kuinka voit…” ”Vaaraa on ihan tarpeeksi”, huusi äiti takaisin. ”Jos emme lähde huviretkelle heti paikalla, meidän kaikkien käy hullusti!”
Ja huviretkelle lähdettiin.
(Muumipappa ja meri, 1965)
Gustaf & Linnea Muumi-vahaliinat
Luonnosta huolta pitäminen on myös iso osa muumitarinoita. 🌳
Uusilla Gustaf & Linnean mehiläisvahaliinoilla voit säilyttää ruokaa helposti ilman muovia. Ne kietoutuvat ja tarttuvat ruoan tai astioiden ympärille, aivan kuin kelmu!
Persoonallisia makuja – muumihahmojen ruokatottumukset
Ruoka voi olla ikkuna toisen persoonallisuuteen. Myös muumihahmoilla on omia mieltymyksiä ja tapoja ruoan suhteen.
Nipsu rakastaa kiiltäviä ja kimaltelevia tavaroita – ja myös herkullista ruokaa. Hän on usein se, joka nauttii muiden ruoantähteistä, innostuu eniten Muumimamman letuista ja huomauttaa ääneen nälästään.
”Minulla on luontainen ruuan halu juuri nyt”, ilmoitti Nipsu. ”Miksi me emme ole syöneet pitkään aikaan?”
(Nipsu kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)
”Hän oli varmaan vihainen siitä, että unohdimme viedä hänelle ruokaa”, arveli Nipsu. ”Nyt voimme syödä sen itse.”
((Nipsu kirjassa Taikurin hattu, 1948)
Nuuskamuikkusen ruokailutottumukset tulevat hänen vaeltajan elämäntyylistään. Hän nauttii ateriansa usein ”al fresco”, avoimen taivaan alla, ja hyödyntää sitä, mitä ympäröivästä luonnosta löytyy sillä hetkellä – hän on tuoreen kalan ja kerättyjen marjojen ystävä.
”Minä vain katselin”, sanoi Nuuskamuikkunen. ”Se oli kammottavan kaunista. Näin valtavan joukon tulenhenkiä, joita tuli vilisemällä maasta ja lenteli ympäri kuin säkeniä. Vähitellen tuli niin kuumaa ja nokista, että lähdin tieheni. Alhaalla rinteessä löysin puron ja laskeuduin vatsalleni juomaan.”
(Nuuskamuikkunen kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)
Muumipeikko on aina valmis seikkailuun, joka koskee myös välipalaa ja matkaevästä. Onneksi hänellä on Muumimamma, joka auttaa häntä pysymään hyvin ruokittuna missä tahansa hän onkin.
Muumipeikko ryömi vuoteen alle ja kaivoi esiin yöeväslaatikkonsa. Siinä oli muutamia hiukan kuivahtaneita ohukaisia, voileivän puolikas ja omena.
(Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, 1962)
Ruoanlaitto on iso osa Muumimamman huolehtivaa luonnetta. Hän on perheen sydän, joka kokoaa kaikki yhteen kotitekoisen aterian tai piknikin äärelle.
”Antakaa minulle jotakin vahvistavaa”, Taikuri sanoi. ”Tämä alkaa käydä hermoilleni.” Muumimamma juoksutti hänelle heti pannukakkua ja hilloa ja antoi hänelle suuren lautasen.
(Taikurin hattu, 1948)
Kupilka Nuuskamuikkunen-kuppi
Muumit osaavat nauttia ulkoilmasta. 🍁
Juhlista Nuuskamuikkusen vaeltajan luonnetta Kupilkan isolla juoma-astialla. Klassinen ja käytännöllinen kuksa, joka pitää juoman tai keiton kuumana polttamatta sormiasi!
Muumi-ruokapaikat (oikeassa maailmassa)
Moomin Coffee – maailman ensimmäinen Muumi-lentokenttäkahvila
Moomin Coffee tarjoaa Helsinki-Vantaan lentoaseman matkustajille mahdollisuuden nauttia kupin kahvia kanelipullan ja muiden herkullisten välipalojen kera sinisen muumitalon ja muumiperheen ympäröimänä.
Kahvila sijaitsee lähellä porttia 40 Schengenin ulkopuolisella alueella ja on maailman ensimmäinen Muumi-lentokenttäkahvila.
Muumi-kahvilat
Aasiasta löytyy muutama Muumi-kahvila (Moomin Café).
Moomin Café Karuizawa in Naganossa, Japanissa, tarjoilee Muumipeikon koristamia kahveja ja kakkuja, joista kasvaa hattivatteja! Etelä-Korean Jeju-dosta ja Thaimaan Bangkokista löytyy myös viralliset Muumi-kahvilat.
View this post on Instagram
Moomin Patisserie
Moomin Patisserie on hiljattain Japanissa lanseerattu konsepti, joka tarjoilee herkullisia muumiteemaisia keksejä, leivonnaisia ja kahvia. Tämä pop-up-leipomo vaihtaa paikkaa ympäri Japania joka viikko toukokuun 2024 loppuun asti.
Muumimaista leipomista
Tässä muutama upea Muumi-kakku inspiraatioksi! 😍
View this post on Instagram
View this post on Instagram
View this post on Instagram
Oletko leiponut jotain muumimaista? Jaa teoksesi Instagramissa hashtagilla #moomincake !
Mitä muumit voivat kertoa meille yksinäisyydestä? – Osa 1
Sanna Tirkkanen tarkastelee yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden teemoja Tove Janssonin teoksissa, keskittyen kirjaan Muumipappa ja meri.
Muumipeikko ja pyrstötähti – ensimmäinen “oikea” muumikirja
Muumipeikko ja pyrstötähti -kirja on täynnä seikkailua ja jännitystä. Tarinan keskiössä on pyrstötähti, joka uhkaa tuhota Muumilaakson.
Nipsu, arka mutta innokas ystävä
Nipsu rakastaa kaikkea kiiltävää ja kimaltelevaa. Ajatus aarteesta tai oikeastaan mistä tahansa arvokkaasta saa hänet unohtamaan pelkonsa…