Kesäkuun kahdeksas päivä avautuu Helsingin Teatterimuseon kesänäyttely Muumit teatterissa. Näyttely kertoo Muumien teatteriesiintymisistä sekä Tove Janssonin teatteritöistä, erityisesti juuri muumien parissa.
Näyttelyä valmisteltaessa tehdään joskus hauskoja ja yllättäviä löytöjä. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti otti yhteyttä Teatterimuseoon heidän kuultuaan tulevasta muuminäyttelystä. Kavin kokoelmista löytyy nimittäin vanha filmi, joka liittyi Muumeihin. Teatterimuseossa tottakai kiinnostuttiin ja heidän saatuaan digitaaliset kuvat sähköpostitse, innostuttiin toden teolla. Ketkäs siellä puiden lomassa seikkailivatkaan, tutun näköiset Muumit!
Kuvista saattoi hyvin tunnistaa, että filmissä oli käytetty samoja pukuja, kuin Svenska Teaternissa vuonna 1949. Ne ovat juuri ne Tove Janssonin suunnittelemat puvut, joista osa on säilynyt ja nykyään Teatterimuseon kokoelmissa. Filmin kertoma kuvatarina on kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä teatterissa nähtiin tai mitä Janssonin kirjoistakaan on luettu.
Mikro-Kino oli Helsingissä vuosina 1949–58 toiminut yritys, joka valmisti stereoskooppisia kiikareita ja niihin sopivia kuvasarjoja. Yrityksen omisti Levi Hellberg, joka myös kuvasi monet Mikro-Kino- filmit. Mikro-Kino-kiikarilla katseltiin mustavalkoisia 35 mm stereokuvia, jotka laitteen kautta katsottuna näyttivät kolmiulotteisilta. Vastaava toimintaperiaate on esimerkiksi View-Master- kiekoissa ja -katselulaitteissa. Mikro-Kino- filmeissä kuvattiin esimerkiksi ajan Helsinkiä: Eläintarhan ajoja, Helsingin olympialaisia ja Malmin lentokenttää. Lisäksi kuvitettiin historiallisia ja uskonnollisia tarinoita. Ja sitten löytyy tämä vuonna 1950 kuvattu satu ”Peikkojen vieraana”.
”Peikkojen vieraana” kertoo Lassista ja Liisasta, jotka lähtevät löytöretkelle suureen Karhumetsään ja saapuvat Nenäpeikkojen maahan. Peikot pitävät lapsista, mutta metsässä asuu myös ilkeä Mörö! Niinhän siinä käy, että Mörö sieppaa lapset. Tarinassa tavataan moni Mumintrollet och kometen -esityksesta tuttu hahmo: Muumit, Mörkö, Piisamirotta ja Härmaskenin nimellä kulkenut kolme näyttelijää näyttämöllä vaatinut lohikäärmehahmo.
Teatterimuseo kutsui Levi Hellbergin tyttären Harriet von Koskullin luokseen kertomaan mistä oikein oli kysymys. Tove Jansson oli Hellbergien perhetuttu ja Harriet von Koskullin äidin ystävä. Hellbergien kotona oli useita Toven maalauksia – ehkäpä hän oli maksanut niillä hammaslääkärikäyntejään, Harriet arveli.
Tove Janssonin avulla ja suostumuksella puvut oli lainattu Svenska Teaternista, mutta muuta yhteyttä Janssoniin ja muumien maailmaan filmillä ei tainnut olla. ”Peikkojen vieraana” -tarinan kirjoittaja ei selvinnyt, mutta sen Harriet muisti, että Nenäpeikko oli Levi Hellbergin keksimä nimitys. Ja Tove ei siitä nimestä pitänyt. Mumintroll sai nykyisen suomenkielisen nimensä Muumipeikko hiukan myöhemmin, eikä nenäpeikko-nimitys jäänyt elämään.
Tarinaa kuvattiin meren rannalla Lauttasaaressa, pienen järven rannalla Kirkkonummella sekä Kauniaisissa. Filmissä esiintyneet Nyströmit olivat Hellbergien perhetuttuja. Mukana oli myös Nyströmien ja Hellbergien lapsenvahteja ja nähdään yhdessä kuvassa Levi Hellbergkin, Piisamirottien kuninkaana.
Parhaiten kuvia voisi tietysti katsoa Mikro-Kino- kiikarilla, mutta sellaista Teatterimuseolla ei ole. Stereokuvista voidaan kuitenkin tehdä gif-animaatioita, joiden avulla saa hiukan käsitystä siitä miltä kuva näyttää kolmiulotteisena. Ohessa muutama kuva ennakkoon katsottavaksi – koko kuvasarja on nähtävissä Teatterimuseossa, kun Muumit teatterissa näyttely avautuu viikon kuluttua!
Tekstilähde: Teatterimuseo