20.10.2015

Tove Janssonin sanoittama rakastettu Syyslaulu täyttää 50 vuotta

Tove playing the harmonica

Yksi tunnetuimmista Tove Janssonin kirjoittamista laulujen sanoituksista on Syyslaulu, alkuperäiseltä nimeltään Höstvisa. Laulu kertoo kiireellisyydestä rakastaa kun siihen on vielä mahdollisuus ja mahdollisuudesta löytää jo kerran menetetty rakkaus.

Toven pitkäaikainen kollega Erna Tauro sävelsi laulun Toven sanoituksiin ja se esitettiin ensimmäisen kerran Yleisradion laulukilpailussa vuonna 1965. Kilpailussa laulu saavutti kolmannen sijan.

Syyslaulu

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
– eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
– ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Esko Elstelä
Sov. Mika Pohjola