Piisamirotta, synkkä filosofi

Tämä synkkä filosofi kuitenkin välittää hyvin paljon, erityisesti omasta arvokkuudestaan. Siksi hänen on niin vaikea käsitellä sitä, että hän usein joutuu alentaviin tilanteisiin, kuten erehtyy istumaan kakun päälle tai putoaa takapuolelleen, kun riippumaton nuora katkeaa. Muumipeikko ja Nipsu kohtelevat häntä kuin vanhempaa sukulaista ja onnistuvat usein häiritsemään Piisamirotan kaipaamaa rauhaa äänekkäillä leikeillään.

”Revetköön maa jos tahtoo, se ei järkytä minun rauhaani. Mutta minusta on sietämätöntä joutua naurettaviin tilanteisiin. Se ei sovi filosofin arvolle!”

Piisamirotalla on varsin pessimistinen maailmankatsomus, ja hän nauttii siitä, että hän saa huomauttaa, miten turhaa kaikki on. Tämä ei kuitenkaan estä häntä nauttimasta Muumitalon mukavuuksista ja herkuista, olipa kyse sitten ruoasta ja viinistä tai omasta riippumatosta puutarhassa.

Mikä on Piisamirotan suurin toive?

Että hänet jätettäisiin rauhaan ja hiljaisuuteen, mikä ei valitettavasti tapahdu kovin usein vilkkaassa Muumitalossa.

Mikä on Piisamirotan lempiharrastus?

Makaaminen riippumatossa ja Kaiken turhuudesta -kirjan lukeminen.

Mikä on pahin asia, joka Piisamirotalle voi tapahtua? 

Arvokkuutensa menettäminen. Maailmanlopun uhka ja muut maalliset asiat kalpenevat kauhistuttavien tapahtumien rinnalla jos esimerkiksi putoaa riippumatosta, vaikka kukaan ei katsoisikaan.

Tiesitkö tämän Piisamirotasta?

Piisamirotta on yksi hahmoista ensimmäisessä Muumi-sarjakuvassa Mumintrollet och jordens undergång (suomennettu vuonna 2007 nimellä Muumipeikko ja maailmanloppu), joka ilmestyi Ny Tid -lehdessä 40-luvun lopulla, mutta tunnetuimmissa myöhemmissä sarjakuvissa häntä ei ole kuvattu. 

Piisamirotta Muumi-kirjoissa:

• ”Minä en erikoisemmin välitä vuoteista, ne ovat tarpeettomia huonekaluja, Piisamirotta sanoi alakuloisesti. Minun kotini oli vain kolo, mutta minä viihdyin siellä. Tosin filosofista on yhdentekevää, viihtyykö hän vai ei, mutta se oli hyvä kolo joka tapauksessa.” (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)
• ”Tänne minä jään ainiaaksi, ainiaaksi, hän ajatteli. Miten turhaa onkaan hypellä ympäriinsä ja jaaritella, rakentaa taloja ja laittaa ruokaa ja koota omaisuutta!” (Taikurin hattu, 1948)
• ”Ei suuri tuho minua paljonkaan huoleta, mutta ei sitä kuitenkaan halua, että vatsaa viluttaa, kun tuho tulee.” (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)
• ”Te muututte aina vain pahemmiksi. Ja kaikki tuo puhe on tarpeetonta, koska meistä tulee muhennosta joka tapauksessa. Nyt minä menen riippumattoon ajattelemaan. Hyvästi toistaiseksi, jos käy niin ettemme ehdi tavata enää koskaan.” (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)
• ”Saisinko tarjota lasillisen omenaviiniä vilustumista vastaan? Se on oikeastaan turhaa, Piisamirotta sanoi. Mutta ehkä sittenkin.” (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)