Tove Janssonin luomissa Muumi-tarinoista huokuu rakkaus ja arvostus valtavaa, usein ennalta-arvaamatonta ja kaunista merta kohtaan. Mikä näistä Muumi-tarinoiden merisitaateista saa sinut tuntemaan meren tuoksun nenässäsi ja kuulemaan rantahiekkaan osuvat laineet korvissasi?
Onpa se sininen ja pehmeä! Mennään vain suoraan eteenpäin ja keinutaan ja nukutaan eikä koskaan tulla minnekään…
Muumipapan urotyöt (1950)
Muumipeikko sukelsi suureen laineeseen, jonka läpi aurinko paistoi suoraan. Ensin hän näki vain vihreitä valokuplia, sitten hiekalla keinuvia levämetsiä. Hiekka oli hienosti laineikasta ja sitä koristivat näkinkengät, jotka olivat sisäpuolelta ruusunpunaisia ja ulkopuolelta valkeita. Ulompana vesi muuttui tummemmaksi, ja sitten oli vain musta aukko, joka johti pohjattomuuteen. Silloin hän kääntyi, ponkaisi pintaan ja purjehti aallon mukana takaisin rantaan.
Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Laineet vyöryivät hiekalle lasinvihreinä ja valkoisina. Voi, miten ihanaa oli olla äsken herännyt Muumipeikko ja tanssia lasinvihreissä laineissa auringon juuri noustessa! Yö oli unohdettu ja uusi pitkä kesäkuun päivä oli heidän edessään. He ryntäsivät kuin pyöriäiset läpi aaltojen ja purjehtivat niiden harjalla rantaan, missä Nipsu leikki matalassa vedessä. Nuuskamuikkunen kellui selällään kauempana ja katseli taivaalle, joka oli kuulaan sininen.
Taikurin hattu (1948)
Sieltä vaelsi hänen merensä aalto aallolta ohitse sähisevänä ja ylimielisenä, rauhallisena ja rajuna. Isä pyyhkäisi pois kaikki mietteensä, hän vain eli täydesti, hännänhuipusta korviin saakka.
Muumipappa ja meri (1965)
Kaukaa puiden takaa kuului vaimeaa kohinaa. Muumipeikko astui taas muutaman askeleen, kohotti kuonoaan ja nuuhki. Tuuli oli kostea ja tuoksui hauskalta.
– Se on meri, huusi Muumipeikko ja lähti juoksemaan, sillä hän rakasti yli kaiken uimista.
Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Juuri näin oli asuttava, jos piti suurista aalloista. Saattoi istua tyrskyjen keskellä ja nähdä valtavan vihreän vesivuoren tulevan ja kuulla meren jymistävän kattonsa ylitse
Muumipappa ja meri (1965)
Kun ranta oli kadonnut näkyvistä, täysikuu nousi merestä pallonpyöreänä ja keltaisena. Isä ei ollut koskaan ennen nähnyt niin suurta ja yksinäistä kuuta. Eikä hän ollut käsittänyt, että meri saattoi olla niin ehdoton ja valtava kuin tällä hetkellä. Hänestä tuntui äkkiä, että ainoat oikeat ja ehdottomasti varmat seikat maailmassa olivat kuu, meri ja vene. Vene, jossa oli kolme hiljaista hattivattia. Ja tietenkin taivaanranta – tuo kaukainen taivaanranta.
Muumipappa ja meri (1965)
Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä – #MEIDÄNMERI-kampanja apuun
Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä ja sen vakavin ympäristöongelma on rehevöityminen. Vaikka merta rehevöittävät ravinnepäästöt ovat viime aikoina vähentyneet, rehevöitymisen näkyvät merkit, kuten sinileväkukinnat, veden sameneminen sekä pohja-alueiden hapettomuus vaivaavat Itämerta edelleen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kiihdyttävät Itämeren rehevöitymistä entisestään. Muumi-tarinoista tutut leikit ja seikkailut meren rannoilla ja aalloilla eivät näyttäisi samalta nykypäivän ympäristössä.
Muumi-tarinoiden 75-vuotisjuhlavuonna 2020 käynnistyvä kampanja toteutetaan yhteistyössä vesistöjen suojelussa kansainvälisesti ansioituneen John Nurmisen Säätiön kanssa. Kampanjaan voi osallistua lahjoituksella osoitteessa www.meidänmeri.fi tai ostamalla kampanjatuotteita.