Itämeren tilaa edistävä #MEIDÄNMERI-kampanja on vallannut Sanomatalon Helsingissä valokuvanäyttelyn muodossa, joka on sekä rauhoittava että ajatuksia herättävä.
Luontokuvaaja Eva Roos on saanut inspiraationsa Tove Janssonin luontokuvauksista ja esittelee kokonaisuuden, jossa hän on yhdistänyt merimaisemavalokuvansa muumikirjojen inspiroiviin lainauksiin. Maisemakuvaaja Johanna Sandin on puolestaan poiminut muovijätettä Hangon rannoilta ja luonut mosaiikkimaisia installaatioita – myös tutun muumikuvan!
Eva Roosille, joka työskentelee Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ryhmäpäällikkönä, on saanut usein kuulla, että hänen luontokuvansa välittävät satujen tunnelmaa.
– Palasin takaisin lapsuudestani tutun kirjallisuuden pariin nähdäkseni mitä samankaltaisuuksia sieltä löytyy luonnon tulkitsemiseen. Toven kuvaukset luonnosta osuivat suoraan sydämeen. Tovella on ainutlaatuinen tapa kuvailla luontoa kirjoissaan. Hän kuvailee luontoa usein koettujen tunteiden perusteella ja myös esteettisestä näkökulmasta. Tämän haluan välittää myös valokuvillani. Erilaiset tunteet, kuten esimerkiksi harmonia, mutta myös luonnon estetiikka.
Tällä tavalla syntyi Tunnelmia meren äärellä -näyttely.
Fantastinen kauhea muovi
Johanna Sandin työskentelee opettajana Hangon lukiossa, ja on Eva Roosin tapaan opiskellut luontokuvaajaksi Axxellissa. Hänen valokuvansa puolestaan tarjoavat epämiellyttäviä totuuksia.
– Meri on suosikkiaiheeni ja muutama vuosi sitten silmäni avautuivat kuinka paljon rannoilla onkaan roskia. Erityisesti värikkäät muovipalat osuivat silmiini. Eräänä tuulisena päivänä, kun kuvasin Hangon Tulliniemessä ja jouduin jälleen keräämään roskia, tajusin, että tästä “paskasta” voisin tehdä joitain.
Hän apujoukkoineen keräsi roskia kotikaupunkinsa Hangon ulkopuolella olevilla rannoilla, pesi ja lajitteli muovin ja valokuvasi sen. Näyttelystään Washed Ashore – Valokuvia rantamuovista löytyvät vain valokuvat – kaikki alkuperäiset installaatiot on tuhottu.
Johanna Sandin rakensi #MEIDÄNMERI-kampanjan logon lukemattomista rannalta löytämistään muovipaloista.
– Minusta on tullut vähän muovinörtti. Muovi on hienoa, koska se on kestävää, mutta ehdottoman kauhea samasta syystä. Se ei koskaan katoa. Se hajoaa, mutta ei maadu. Koko muoviongelma on monitahoinen eikä sitä voida ratkaista tämän tyyppisen näyttelyn avulla, mutta se voi avata ihmisten silmiä. Jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon. Voimme miettiä mitä ostamme, millä kannamme ne kotiin, kuinka luovumme pakkauksista jne. Tämä ”ei ole väliä mitä minä teen, katso kuinka kaikki on suuressa maailmassa” -asenne sapettaa minua. Tietenkin meidän kaikkien tekemisillä on merkitystä ja voimme kaikki aloittaa olemalla roskaamatta.
#MEIDÄNMERI-kampanja sopii kuin hansikas käteen
Sekä Johanna Sandin että Eva Roos ovat halunneet tehdä näyttelynsä osana #MEIDÄNMERI-kampanjaa, jonka Moomin Characters käynnisti yhteistyössä arvostetun John Nurmisen Säätiön kanssa. Tavoitteena on kerätä miljoona euroa säätiön työlle Itämeren puhdistamiseksi ja sen perinnön suojelemiseksi. Johanna Sandinille oli selvää, että hän halusi olla mukana kampanjassa.
– Myrskyinen, levoton ja voimakas meri on sielunmaisemani. Silloin haluan kuvata sitä. Silloin nautin vain hitaasti kävelystä rannalla merelle katsellen. Niin kauan kuin muistan, meri on kiehtonut minua. Meri, joka muuttuu jatkuvasti. Meri, joka saa minut tuntemaan itseni pieneksi. Meri, joka lohduttaa ja rauhoittaa. Nyt meri ei voi hyvin ja haluan tehdä jotain sen parantamiseksi. Siksi.
Eva Roos kertoo viettäneensä kaikki kesänsä Turunmaan saaristossa, ja siksi Itämeri ja erityisesti saaristo merkitsevät hänelle paljon.
– Muistan edelleen kesät, jolloin vesi oli puhdasta ja pystyi näkemään syvälle, mutta olen myös kokenut, kuinka levien kukinnat myöhemmin ovat peittäneet tämän näkymän ja estäneet myös meressä uimisen. Haluan tukea kaikkea, mikä voi jollain tavalla edistää Itämeren elpymistä.
Osa #MEIDÄNMERI-näyttelyn myynnin tuotosta lahjoitetaan kampanjan hyväksi.