#MEIDÄNMERI: Pinnan alla Tove Janssonin kanssa

Liity seuraamme vedenalaiselle retkelle jonka oppaana toimivat eräät Tove Janssonin rakastetuimmat kirjat!

Tove Jansson kuvailee merta usein tuulen pieksemältä kalliolta tai veneeltä vaahtopäisessä aallokossa. Mutta joskus hänen hahmonsa sukeltavat myös pinnan alle, jossa he yleensä rakastavatkin olla. Yhdessä Tove Janssonin rakastetuimmassa teoksessa, Kesäkirjssa, pieni tyttö Sophia ja isoäiti keskustelevat sukeltamisesta seuraavasti:

Minä osaan sukeltaa, Sophia sanoi. Tiedätkö sinä, millaista se on kun sukeltaa?
Hänen isoäitinsä vastasi: Tiedänhän minä. Pitää hellittää kaikesta, ottaa vauhtia ja sitten vain sukeltaa. Levien hipaisu tuntuu pitkin sääriä, ne ovat ruskeita ja vesi on kirkasta, ylempänä vaalenee, ja siinä on kuplia. Sitten pitää vain liukua. Olla hengittämättä ja liukua, ja kääntyä ja kohota, tai antaa itsensä kohota. Ja sitten hengitetään ulos. Ja kellutaan. Ei muuta kuin kellutaan.
Ja silmät ovat koko ajan auki, sanoi Sophia.
Niin tietysti. Eihän kukaan sukella avaamatta silmiään. 

Tove Janssonin kuvituksissa paljon vaikutteita maisemista, joissa itse varttui

Myös silloin kun Muumipeikko sukeltaa, sukeltaa hän silmät auki voidakseen ihailla kaikilla aisteillaan fantastista vedenalaista maisemaa, joka avautuu hänen allaan. Upea hetki jolloin Muumipeikko kohtaa ensimmäisen kerran meren, on kuvattu Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa.

Muumipeikko sukelsi suureen laineeseen, jonka läpi aurinko paistoi suoraan. Ensin hän näki vain vihreitä valokuplia, sitten hiekalla keinuvia levämetsiä. Hiekka oli hienosti laineikasta ja sitä koristivat näkinkengät, jotka olivat sisäpuolelta ruusunpunaisia ja ulkopuolelta valkeita. Ulompana vesi muuttui tummemmaksi, ja sitten oli vain musta aukko, joka johti pohjattomuuteen. Silloin hän kääntyi, ponkaisi pintaan ja purjehti aallon mukana takaisin rantaan. 

Tähän kohtaukseen piirrettyyn kuvaan Tove Jansson on luonut henkeäsalpaavan vedenalaisen maiseman mustavalkoisena. Usein Janssonin piirroksissa on fantasiaelementtejä, joita esiintyy vain Muumilaaksossa, mutta kuvituksissa on paljon myös vaikutteita maisemista, joissa Jansson itse varttui. Monista yksityiskohdista näkee, että Tove Jansson on todella tarkkaillut luontoa – esimerkiksi tähän kuvaan piirretystä rakkolevästä, jota on kuvassa sekä vasemmalla että oikealla.

Rakkolevä on yksi Itämeren ns. avainlajeista, joka tarjoaa ravintoa ja suojaa monille muille meren asukkaille. Rakkolevä voi näyttää melkein vedenalaiselta metsältä, jos se kasvaa tiiviisti Itämeren kivisillä rannoilla ollen melkein kuin oma paikallinen versio koralliriutoista. Rakkolevä toimii meren keuhkoina ja tarjoaa suojatun kasvuympäristön kalanpoikasille ja monille muille pienille eläimille siiroista katkarapuihin.

Kaikki Janssonin kuvaamat vedenalaiset maisemat eivät aina ole pelkästään kauniita ja lumoavia

Jotkut Muumi-kirjojen vedenalaisista kuvauksista ovat mielikuvituksellisempia – Muumipapan urotyöt -kirjassa hämmästyttävä alus Merenhuiske ryömii lyhyiden jalkojensa avulla pitkin hiekkapohjaa merenpinnan alapuolelle mennessään.

Satoja miljoonia biljoonia kaloja ui joka taholta valot lampuissa, taskulampuissa, lyhdyissä, myrskylyhdyissä, hehkulampuissa ja karbidilampuissa. Joillakin oli lampetti kummallakin korvallisella ja kaikki olivat suunniltaan ilosta ja kiitollisuudesta.
Äsken synkkä meri loisti kuin sinisten ruohomattojen sateenkaari, jossa välkkyi violetteja, punaisia ja tulenkeltaisia merivuokkoja. Merikäärmeet seisoivat päällään ilosta.
Kotimatka oli yhtä riemukulkua. Risteilimme merta pitkin poikin, emmekä olleet koskaan varmoja, tanssivatko ikkunoiden ohi meren valot vai tähdet. 

Tove Janssonin kuvaama vedenalainen maailma on suurimmaksi osaksi kaunis ja lumoava, mutta kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti Muumipeikko ja hänen ystävänsä kohtaavat surullisemman version merenpohjasta. Lähestyvän komeetan voima on aiheuttanut meren vetäytymisen paljastaen vihreän ja mutaisen merenpohjan, jossa pienet kalat haukkovat henkeään. Tämä melkein maailmanlopun tapahtumia kuvaava visio voisi olla myös kuvaus siitä, miltä jotkut Itämeren pohjan osista näyttävät nykyään, kun rehevöityminen on tehnyt monista alueista vähähappisen ja suuri osa kasvillisuudesta ja merenalaisesta elämästä ovat kadonneet.

He seisoivat vierekkäin ja vain tuijottivat. Siinä missä meren olisi pitänyt keinuttaa sinisiä pehmeitä maininkejaan ja uiskentelevia lokkeja, oli vain ammottava kuilu. Alhaalta nousi höyryä ja kummallista tympeää hajua, ja pohja kupli ja poreili. Heidän edessään ranta painui jyrkästi alas vihreinä, limaisina halkeamina. 

– Meri on poissa, sanoi Niiskuneiti heikolla äänellä.
– Miksi se on poissa?
– En tiedä, mutisi Muumipeikko.
– Hyvä ettei olla kaloja, sanoi Nipsu yrittäen kuulostaa karskilta.
Mutta Nuuskamuikkunen istuutui maahan pää käpäliensä välissä ja huusi:
– Kaunis meri! Poissa! Hävinnyt! Ei enää purjehduksia, ei uintiretkiä, ei suuria haukia! Ei valtavia myrskyjä, ei läpi- kuultavia jäitä! Kuu ei voi enää koskaan peilailla kuvaansa! Eikä ranta ole enää ranta, se ei ole yhtään mitään!

Niin paha Itämeren tila ei ole, kuin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa on kuvattu, mutta vaikka Itämeri on maailman nuorin meri, se on myös yksi planeettamme saastuneimmista meristä. Oikealla toiminnalla voimme varmistaa, että meri, joka inspiroi Tove Janssonia moniin hänen ihaniin vedenalaisiin kuvauksiinsa, alkaa voida taas paremmin. Pitäisi olla itsestäänselvää, että kuka tahansa, joka Sophian tavoin sukeltaa silmät auki, voi kokea kirkkaan meren, jolla on eloisa pohja ja rikas vedenalainen elämä. Lue lisää, mitä voit tehdä meren hyväksi: www.meidanmeri.fi

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä – #MEIDÄNMERI-kampanja apuun

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä ja sen vakavin ympäristöongelma on rehevöityminen. Vaikka merta rehevöittävät ravinnepäästöt ovat viime aikoina vähentyneet, rehevöitymisen näkyvät merkit, kuten sinileväkukinnat, veden sameneminen sekä pohja-alueiden hapettomuus vaivaavat Itämerta edelleen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kiihdyttävät Itämeren rehevöitymistä entisestään. Muumi-tarinoista tutut leikit ja seikkailut meren rannoilla ja aalloilla eivät näyttäisi samalta nykypäivän ympäristössä.

Muumi-tarinoiden 75-vuotisjuhlavuoden 2020 kunniaksi rakennettu #MEIDÄNMERI-kampanja toteutetaan yhteistyössä vesistöjen suojelussa kansainvälisesti ansioituneen John Nurmisen Säätiön kanssa, ja sen tavoitteena on kerätä miljoona euroa säätiön työhön. Kampanjan tavoitteena on lisätä tietoutta Muumi-tarinoiden inspiraationlähteenä toimineen Itämeren tilasta ja sen suojelukeinoista sekä kerätä varoja John Nurmisen Säätiön työhön meren ja sen perinnön pelastamiseksi.

Voit osallistua kampanjaan joko suoralla lahjoituksella osoitteessa www.meidänmeri.fi tai ostamalla kampanjatuotteita.