Klovharun saari – oma pieni maailmansa

”Saarella on monta nimeä; saari, luoto, kari, haru. Minä rakastan kiveä: jyrkännettä, joka putoaa pystysuorana mereen ja kalliota, jolle voi kiivetä, kivien vääntämistä maasta ja niiden vierittämistä pois tieltä ja sitä kun päästää isoimmat lohkareet vierähtämään kalliolta mereen! Kun ne jylistävät matkaan ilmaan jää kirpeä rikin tuoksu!”

Näin kirjailija Tove Jansson kuvailee osaa Klovaharusta, pientä kivistä saarta jossa hän 30 vuoden aikana vietti melkein kaikki kesänsä yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa.

Klovharun saari

 

Klovharun saari

Klovharun saari

Tove Jansson, hänen veljensä Lars sekä rakennusvalvoja Sven Brunström rakensivat saarelle mökin vuonna 1964. Tove asui siinä kesäisin yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa aina 1990-luvun alkuun saakka. He tulivat saareen toukokuussa ja lähtivät sieltä syyskuussa, vietettyään kesän kalastellessa, työskennellessä ja juhlia järjestellessä. Kirja esiintyy kirjoissa Kesäkirja (1972) ja Haru, eräs saari (1996).

Tove Jansson lahjoitti pois mökin vuonna 1995 ja nykyään Pellingin kotiseutuyhdistys järjestää sinne kesäisin vierailuja.

Tove ja Tuulikki tallensivat paljon saarella viettämästään ajasta 8 mm filmille, ja tästä materiaalista tuotantoyhtiö Lumifilm teki myöhemmin dokumenttielokuvan Haru, yksinäisten saari.