21 March 2014

The opening speech at the Tove exhibition

Jenni Haukio, spouse of the President of the Republic of Finland, held the opening speech at the start of the Tove Jansson exhibition in Ateneum. In the speech she mixed Swedish, Finnish and English telling the story of Tove’s life and legacy. Here it is in its entirety.

…..

Arvoisat avajaisvieraat, ärade gäster, dear friends of the art of Tove Jansson,

On suuri ilo ja kunnia saada olla täällä tänään.

Pelkkä Tove Janssonin nimen kuuleminen tuo jokaiselle ajatuksiin ainakin yhden yksittäisen mielleyhtymän. Jollekulle se on ehkä kaunis koristeellinen öljyvärimaalaus. Toinen saa silmiensä eteen dokumenttikuvia Tovesta ja hänen elämänkumppanistaan Tuulikki Pietilästä saaristoluoto Harulla. Joku muistaa Kesäkirjan. Ja vielä, joku hyräilee Höstvisaa.

Monelle silmien eteen hahmottuu muumiuniversumin värikäs perheyhteisö omalaatuisine hahmoineen.

Tove Janssonin hämmästyttävän monipuolinen elämäntyö tarjoaa lukemattomia erilaisia kiinnekohtia. Hän on antanut jotain jokaiselle – niin paljon ja niin monelle.

***

Tove Marika Jansson, born in Helsinki 100 years ago, was an author, an illustrator, a painter, a cartoonist and a comic strip artist. She was one of the most original and most beloved figures to appear on the Finnish art scene. She is also one of the internationally most successful and best-known Finns of all time. She was an artist whose legacy is still a source of pride for our small northern nation.

***

Tove Jansson övervägde aldrig en annan karriär än konstnärens. Som dotter till bildhuggaren Viktor Jansson och illustratören Signe Hammarsten-Jansson var barndomshemmets inflytande på valet av livskarriär avgörande.

Sin egen skapande karriär inledde Tove Jansson redan tidigt. Sin första teckning publicerade hon 14 år gammal i tidskriften Allas Krönika. Som bilderboksförfattare debuterade hon år 1933 med verket Sara och Pelle och Neckens bläckfiskar.

Som 15 år gammal inledde Jansson studier i reklamillustration och formgivning vid Konstfack i Stockholm, och senare fortsatte hon vid Finska Konstföreningens ritskola i Ateneum.

***

Piirroksia, kuvituksia, novelleja, pakinoita, matkakertomuksia, kirjankansia, mainoskylttejä, postikortteja. Jansson oli jo nuorena hämmästyttävän ahkera ja hengästyttävän tuottelias. Pelkästään poliittiseen pilalehti Garmiin hän piirsi noin sata kansikuvaa sekä noin viisisataa muuta piirrosta.

Ärade vänner av Tove Janssons konst, hyvät avajaisvieraat,

Även om Janssons internationella anseende har sitt ursprung i hennes litteratur, ansåg hon själv sitt skrivande närmast som en hobby. Det egentliga arbetet som konstmålare begränsades emellertid redan på 1940-talet av bokillustrationer och serier, ibland också av iscensättningar.

Enligt konsthistorikern Erik Kruskopf följde Tove Jansson de nya internationella trenderna men ville inte själv gå med i dem, och som konstnär representerade hon traditioner och grundläggande värderingar. Som konstnär ville hon vara trogen sitt inre.

***

Merkittävä osa Janssonin kuvataiteellista tuotantoa ovat julkiset tilaustyöt ja koristelumaalaukset, joista ensimmäisen hän teki vuonna 1945 Helsingin Pitäjänmäkeen, Strömbergin tehtaan ruokasaliin. Muita merkittäviä töitä hän teki muun muassa Auroran lastensairaalaan ja Haminaan hotelli Seurahuoneelle. Teuvan kirkkoon hän teki alttaritaulun ja viimeiset julkiset öljymaalauksensa vuonna 1984 porilaiseen päiväkoti Taikurinhattuun.

***

Ensimmäisen muumikirjansa, vuonna 1945 ilmestyneen Småtrollen och den stora översvämningen Tove Jansson kirjoitti talvisodan aikana.

Nuori taiteilija halusi synkkyyden keskelle lohtua, joka ammensi lapsuuden idyllistä, turvallisuudesta. Kun Tove Jansson viisikymmentä vuotta myöhemmin teki kirjan uuteen painokseen esipuheen, hän kertoi siinä seuraavasti:

”Sotatalvena 1939 työni oli seisahtunut; tuntui aivan hyödyttömältä koettaa piirtää kuvia. Kai voi ymmärtää, että äkkiä innostuin kirjoittamaan jotain, mikä alkoi sanoilla “Olipa kerran”. Satuhan jatkosta piti tulla, ei mahtanut mitään, mutta puolustelin itseäni sillä, etten ottanut mukaan prinssejä, prinsessoja enkä pieniä lapsia, vaan valitsin sen sijaan pilapiirrosteni äkäisen tunnushahmon ja nimesin sen Muumipeikoksi.”

Syksyllä 1946 ilmestyneen toisen muumikirjansa, Kometjakten pohjalta Jansson teki myös jatkosarjakuvan Ny Tid -lehdelle. Vuonna 1953 Jansson sai brittiläiseltä Associated Newspapers – konsernilta tarjouksen ryhtyä piirtämään muumisarjakuvaa iltapäivälehti Evening Newsiin. Kolmessa ja puolessa vuodessa hän piirsi 14 tarinaa, jotka koostuivat yli tuhannesta stripistä.

Kolmas muumikirja vuonna 1948 julkaistu Trollkarlens hatt merkitsi Janssonille kirjallista läpimurtoa. Se sai ylistävät arvostelut sekä Suomessa että Ruotsissa. Kirjasta tehtiin nopeasti myös englanninkielinen käännös.

Janssonin viimeinen muumikirja ilmestyi vuonna 1970. Siihen mennessä muumitarinoita oli kertynyt proosana ja kuvakirjoina toistakymmentä ja sanomalehtien sarjakuvina tuhatviisisataa sarjaa.

Näin oli syntynyt eräs koko maailmankirjallisuuden valovoimaisimmista menestystarinoista.

Dear friends of the art of Tove Jansson, ärade gäster,

Tove Jansson’s books have been translated into more than 40 languages. The Moomins have appeared on stage, in opera, in films, on TV and on the radio, in Finland and abroad.

The Moomin boom in Japan began with the TV series based on the Moomin books. Author Marianne Backlén has noted that perhaps one reason for Jansson’s huge popularity in Japan is that her stories incorporate what we might call ‘Zen Buddhist’ features, a capacity to see the absurd side of life and a sensitivity for what things in life are timeless and universal.

Tove Jansson was a cosmopolitan in several ways. She was well versed in the various styles of Western literature, and her own writing was influenced by many classics.

***

Enligt litteraturforskaren Boel Westin var vuxenromanerna och vuxennovellerna endast en litteraturgenre bland många för Tove Jansson. Även i dem varierar hon stilen, på samma sätt som i muminböckerna, från barndomsmemoarer, reseskildringar och psykologiska noveller till rysare och skräckhistorier.

Westin ser framför allt mumintrollens universum som en allegorisk helhet, som kan jämföras med Franz Kafkas, Gabriel Garcia Marquez eller Marcel Prousts världar.

Kirjailija-kääntäjä Margaretha Strömstedtin sanoin: ”En tiedä ketään, joka olisi kuvannut eksistentialismia niin nerokkaan yksinkertaisesti ja rehellisesti kuin Tove Jansson kolmessa viimeisessä muumikirjassaan. Kaikki tasot ovat mukana: ahdistus ja pelko, joita tuntee kun tajuaa, että kuolema on olemassa ja että itse on yksin koko maailmankaikkeudessa, sen oivaltaminen, että kaikki elävät samoilla ehdoilla, ei ole olemassa täydellisiä hetkiä, täydellisyyden vaatiminen on vääristämistä.”

Hyvät avajaisvieraat,

Tove Janssonin ystävä, teatteriohjaaja Vivica Bandler on kysynyt ja vastannut:

”Mikä Tove Janssonissa on niin ihmeellistä? Minun mielestäni on olemassa erittäin vähän ihmisiä, jotka ovat inhimillisyydessään yhtä suuria kuin älykkyydessään ja lahjakkuudessaan. Tovessa yhdistyivät loistavalla tavalla lahjakkuus, tarkkanäköisyys ja taiteellisuus”.

Tästä ainutlaatuisesta inhimillisyyden ja älyn suuruudesta kummunnut taide toi Tove Janssonille lukuisia kansallisia ja kansainvälisiä huomionosoituksia. Hän mm. sai Hans Christian Andersenin palkinnon, valtion kirjallisuuspalkinnon, Pro Finlandia –mitalin sekä Åbo Akademin filosofian kunniatohtorin arvon. Professorin arvonimi Janssonille myönnettiin vuonna 1995.

Arvoisat juhlavieraat, ladies and gentlemen, ärade gäster,

British children’s author and screenwriter Frank Cottrell Boyce said during his recent visit to Finland:

“It is because of Tove Jansson that I became what I am today. I read ‘Finn Family Moomintroll’ at the age of ten and was never the same again. It rearranged my DNA. I felt that the author was addressing me directly, and I did not even known if it was a man or a woman. Or that there was a country named Finland!”

Frank Cottrell Boycen lisäksi Tove Jansson on muuttanut miljoonien ja yhä miljoonien ihmisten DNA:ta sekä kotimaassa että maailmalla. Hän on opettanut meitä arvostamaan elämän jokaista kallisarvoista hetkeä, kunnioittamaan luontoa ja sen monimuotoisuutta, ymmärtämään paremmin sekä itseämme että muita, iloitsemaan erilaisuudesta.

Kuten dialogissa teoksesta Muumipappa ja meri kuvataan: ”Eikö hän ollut hiukan omituinen, kysyi isä epävarmasti. – Hän oli hyvin omituinen, vakuutti pikku Myy. Ihan vipsahtanut. Äiti huokasi ja yritti oikaista jalkojaan. – Mutta niinhän useimmat tuttavamme ovat, hän sanoi. Enemmän tai vähemmän.”

Juuri tämän elämänfilosofian, erilaisuuden ja epätäydellisyyden hyväksymisen ja suvaitsevaisuutta korostavan lempeän humanismin puolestajapuhujana on Tove Jansson meidän ajassamme ajankohtaisempi kuin kenties koskaan aiemmin.

****

Hyvät ystävät, näillä sanoin, Tove Janssonin ainutlaatuisesta elämäntyöstä suurta kiitollisuutta ja iloa tuntien, kiitän lämpimästi kaikkia Tee työtä ja rakasta –juhlanäyttelyn kokoamiseen osallistuneita sekä toivotan kaikille läsnäolijoille antoisaa näyttelyä.

Antakaamme myrskyn kulkea läpi salongin. Kiitos.

What do you think?

Share this article